Joulukuusi

December 18th, 2006 by tuulikki

Tuomiorovastin kyseenalaisiin privilegioihin kuuluu komea virka-asunto 1600-luvulta. Jouluna saan oman joulukuusen joka viime vuosina on seisonut ulkona, kukkapenkissäni pääoveni vieressä. Kissani tärvelisivät sisäkuusen. Tämänvuotinen kuusi oli kaunein kaikista kuusistani tähänastisessa elämässäni; iso, tuuhea ja täynnä käpyjä. Vahtimestari oli kaivanut sen syvälle maahan jossa kuusi seisoi tukevasti. Lähimmällä naapurillani, hiippakunnan piispa Ragnarilla on kaksi kuusta symmetrisesti molemmilla puolilla komeata portaikkoa. Nämä ovat tuikkineet jo ensimmäisestä adventista lähtien. Oma kuuseni on vain komeillut kävyillään. En ole ehtinyt hakemaan joulukuusen ulkokynttilöitä enkä joulutähteä kaikilta kiireiltäni varsinkin kuin en muistanut olivatko ne vintillä vai kellarissa. Löysin ne kolmanneksi adventiksi isosta komerostani. Nyt tuikkii tähti kolmannen kerroksen ikkunasta yli Pyhän Eerikin torin. Kun menin ulos ripustamaan kynttilöitä kuuseen, minua kohtasi musta tyhjä reikä maassa. Joulukuuseni oli VARASTETTU! Oi aikoja! Oi tapoja! Vuosien varrella on perheeni kaikki polkupyörät varastettu, mutta joulupuu on kai eri asia. Miltä näyttäisi joulukuusi kahlittuna johonkin betonimöhkäleeseen?
Samana yönä oli Ragnarin portaat sotkettu kola-kastikkeella. Hänen perheensä teoria tihutyöntekijöistä on aika uskalias. Muutama viikko sitten oli pappis- ja diakonikokelaitten hyväksymiskonferenssi. Kolme diakonia ja kuusitoista pappiskandidaattia hakivat hiippakuntaamme. Diakoneista hyväksyttiin kaksi ja kolmas sai jäädä kypsymään. Papiksi haluavista hylättiin suurin osa. Kuusi hyväksyttiin. Näille muille merkitsee se sitä, että heillä on mahdollisuus kokeilla sisäänpääsyä vasta viiden vuoden kuluttua uudestaan. Jos sinut on havaittu sopimattomaksi yhdessä hiippakunnassa, koskee se kaikkia muitakin hiippakuntia Ruotsissa. Ruotsin kirkon papiksi ei ole hevin helppoa päästä. (Tiedoksi kaikille ihmetteleville; 35 vuotta sitten oli paljon helpompaa). Yliopiston tutkinnon lisäksi käyvät pappiskokelaat vuoden pastoraali-instituutissa, jossa opiskellaan Ruotsin kirkkoa ja käytäntöä. Hyväksymiskonferenssi on kuitenkin läpikäytävä opintojen alkuosassa ja se vaaditaan ennen kuin opinnot pastoraali-instituutissa alkavat. Konferenssissa, joka kestää neljä päivää tutkitaan hakijat hyvin ammattitaitoisesti, monen ihmisen voimin. Piispan tehtävänä on kuitenkin jättää murheellisetkin päätökset. Tästä tämä naapureitten teoria. Itse olisin mielelläni vaihtanut kuusen kola-soosiin. Taitaa tulla kuuseton joulu.

Posted in Uncategorized | | 0 Comments

Nobeldagen

December 14th, 2006 by kuoripojat

Sitter på orgelläktaren i Uppsala domkyrka. Hundra körsångare, stora och små sjunger nedanför. Det är mörkt. Kyrkan är belyst med 600 levande ljus i de fyra stora takkronorna i mittgången. Körsångarna sjunger i olika formationer med levande ljus i handen. Efter da Palestrina, Mendelssohn och Händel och några nya svenska kompositörer kommer Luciasången och en Lucia med levande ljus i det långa håret skrider längs mittgången fram till Kröningsvalvet. Hon står framför en stol, det är hundra meters avstånd från läktaren och svårt att se i mörkret, men jag tror stolen är en av dem som kungaparet använder när de bevistar domkyrkans högmässa. I vanliga fall står stolarna i kaplanens rum och vem som helst kan sitta på dem. De är klädda med röd sammet och väldigt stiliga. Stolen finns där ifall Lucia skulle känna sig svimfärdig. Lucias uppgift är att stå stilla, le och låta stearinet rinna i håret. Konstigt att det ska vara så attraktivt att vara Lucia. Som en invandrad finne i Sverige har jag förundrat mig över svenskarnas konstiga seder och bruk. Luciafirandet är en av dem. Det verkar som om svenskarnas Lucialängtan är helt bottenlös. Vi skulle kunna ha hur många konserter som helst på det temat och ändå ha kyrkan fullsatt. Även kvällens konsert var dubblerad. Hörde tidigare i dag på eftermiddagen på ett Lussekaffe att svenska blonda tjejer börjar låta sitt hår växa redan i femte klass för att kvalificera sig till att vara Lucia senare. Även om jag är en benhård motståndare till skönhetstävlingar, låter finska misstävlingar något hederligare. Mer rakt på sak. Och man slipper stearinet också. När dottern gick på dagis och där firades Lucia var det fortfarande full valfrihet. Luciorna var många, tomtarna likaså, tärnorna få och stjärngossarna ännu färre. Nu är det bara en som får vara Lucia. Jag har ofta undrat vad som händer med alla de kort- och mörkhåriga flickorna som aldrig valdes till Lucia. Finns det obotliga ärr i själen som vi finskor helt saknar. Konserten avlutades med engelska Carols och några hjärtknipande adventssånger. Ingen orgelmusik spelades utan Brass med Linnékvintetten. Musiken steg mot de höga valven. Till sist samlades jättekören framför högaltaret. Till tonerna ”nu tändas tusen juleljus” var det många som torkade tårar, eller såg jag fel igen från min upphöjda plats. Själv undrade jag över den nåden som gjort att jag får förestå denna fantastiska katedral och ha en egen nyckel till orgelläktaren. När jag sedan kom hem till domprostgården och såg på Nobelfestligheterna på TV, kändes deras program ganska torftigt i jämförelse vad jag nyss hade varit med om.

Posted in Uncategorized | | 1 Comments

Nobelin päivänä

December 14th, 2006 by kuoripojat

Televisiossa näytetään Nobelin illallisia, jotka varmaankin vastaavat Suomen itsenäisyyspäivän kutsuja presidentin linnassa. Ero on siinä että Ruotsissa saa ruokaa, kunnon päivällisen. Ei niin että minut olisi kutsuttu kumpaankaan juhlaan. Suomessa riittää että voittaa euroviisut. Ruotsissa pitäisi hankkia paremmat akateemiset meriitit, mieluiten luonnontieteen alalta. Kyllästyin juhlivien ihmisten katselemiseen ja yritän näin puolikielisenä panna paperille muutamia ajatuksia. Miksi ihmeessä suostuin tällaiseen miltei julkiseen päiväkirjanpitoon? Olin tietenkin imarreltu ja tarvitsen välttämättä kieliharjoituksia, jottei äidinkieleni täysin kuivu kokoon. Mielelläni täytän myös naiskiintiötä, en yhtään häpeä olevani ”kiintiönainen”. Mutta suurin syy on kuitenkin se, että haluan välittää todellista rehellistä tietoa Ruotsin kirkosta. Suomessa kun siitä on huutava puute. Niille jotka jaksavat seurata svetisismeillä terästettyä kirjoitteluani, aukenee laajakaistainen näkökulma Ruotsin kirkon arkeen ja pyhään; opiksi, ojennukseksi, varotukseksi ja inspiraatioksi.
Kolmekymmentä viisi vuotta Ruotsin kansankirkon pappina, siitä yksitoista viimeistä Uppsalan tuomiorovastina ovat antaneet sekä kokemusta että tietoa tästä sisarkirkosta. Mielellään sitä jakaa toisillekin.
 
Ensimmäinen adventti on täällä eräs suurimmista kirkkopyhistä. Tuomiokirkkoomme kokoontuu silloin lähes parituhantinen seurakunta. Silloin - jos koskaan - tuntee itsensä hyvin pieneksi ja alan miettiä jo syyskuussa mitä sanoisin saarnassani. Tänä vuonna oli helppo olla ajankohtainen. Uppsalan paikallislehdessä ja koko valtakunnassakin riehui raju keskustelu koulujen joulunpäättäjäisten tiimoilta. Täällä kun on yleinen tapa että koulujen sekä kevätjuhlat että joulupäättäjäiset tapahtuvat usein kirkoissa. Keväällä veisataan suvivirsi ja adventtina Hoosianna ja ”Bereden väg för Herran”. Syrjintäasiamies – muuten suomalaissyntyinen on tuominnut nämä tilaisuudet syrjintänä. Ne jotka puhuvat kirkossa vietettävien päättäjäisten puolesta vetoavat siihen, että koululaisten pitäisi oppia tuntemaan eri uskontojen elämää ja kirkossa käynti olisi hyvä esitys sekä Ruotsin historiasta että kristinuskosta. Monet eri uskonnot ovat edustettuina Ruotsin koululaisten keskuudessa. Ja ne jotka pitävät kirkossakäyntiä syrjivänä vetoavat tähän. Totuus on, etteivät muitten uskontojen edustajat ole itse ensi sijassa vaatimusten takana, vaan kysymyksessä on aktio jonka yhdistys, joka kutsuu itseään ”humanisteiksi” on pannut alulle. Kesällä he halusivat poistaa televisiosta jumalanpalvelukset ja radiosta hartausohjelmat. Heillä on tarkoituksena kasvattaa jäsenlukuaan kolmestatuhannesta kymmeneentuhanteen ja he ovat saaneet paljon tilaa eri tiedotusvälineissä.

Adventtisaarnassani sain tilaisuuden sanoa että nämä teofobit ovat ensinnäkin väärässä ja toiseksi aivan oikeassa. He ovat oikeassa siinä että uskonto on vaarallista ja vaikka papit rajoittuisivat toivottamaan vain hyvää joulua pahemmitta puheitta, on kirkkoon tuleminen vaarallista. Pyhä huone ja sen symbolit puhuvat tuonpuolisesta todellisuudesta. Rukouksilla kyllästetyt seinät kertovat sukupolvien hengellisistä kokemuksista ja tekevät pilkkaa teofobien fundamentalistisesta järkeisuskosta. Sanoin muutakin, kiitollisena siitä että meille jotka eivät enää pysty keksimään lisää variaatioita aasista, on annettu vaihtoehtoinen teksti Johanneksen evankeliumista joka käsittelee vallan totuutta ja totuuden valtaa. Vallastahan tässä on lopulta kysymys. Koskee yhtä lailla Nobelin kuin presidentinkin juhlia.

Posted in Uncategorized | | 0 Comments