Mamma är alltid mamma

March 27th, 2007 by tuulikki

Jag var häromdagen på en konstutställning på Galleri Mejan på Skeppsholmen bredvid Moderna museet. Det handlade om slututställning (http://kkh.se) av en student som efter fem års studier blir magister i fri konst på Kungliga Konsthögskolan. Jag började prata med en annan besökare om utställningen och om konsten. Känner du konstnären Pål Bylund? frågade han. Jag kände honom när han var yngre, men vet inte riktigt nu längre, svarare jag. Vad skulle jag säga? Han är ju min son. Kan man någonsin säga att man känner sina vuxna barn? På tåget hem till Uppsala hade jag tid att fundera över detta problem. Var det samma person som jag och Påls vänner, som jag träffade på middagen efter vernissagen, kände? Knappast. Inte hade jag en aning om att han var så intresserad av Andy Kaufman. Inte visste jag heller att han hade lärt sig att svetsa. Många minnen kom fram, allt från kvällen med åskvädret då han föddes till konfirmationsfesten med en enda gäst. Eller studentexamen då han inte ville skaffa sig någon studentmössa och blev fotograferad utanför sin skola i en lånad alltför stor mössa för att tillfredställa mormors önskan; ett studentfoto skulle man ju ha!

Nu är han vuxen på riktigt, nu får en mamma koppla av. De fel jag har gjort med hans uppfostran går kanske att rätta till - men inte av mig. Jag ska också sluta att hoppas på kallelser till kvartsamtal från lärarkåren. Dessa har jag förgäves väntat på i fem långa år…

Hans storasyster Ida, som fyller trettio i sommar, har bloggat de senaste två veckorna på Uppsalas lokaltidning ”Upsala Nya Tidning” www.unt.se/stafettbloggen Av henne har jag lärt mig, att man måste vara mer personlig än jag varit hittills i mitt eget bloggande. Hon kände sig febrig och kunde inte följa med på restaurangen efteråt, utan åkte hem för att vila sig. Jag visste att hon kände sig väldigt sjuk och försökte höra efter hur influensan hade utvecklat sig genom att ringa och sms: a under hela eftermiddagen. Jag fick inga svar. Då vaknade den hönsmamman som jag hade lämnat bakom mig kvällen innan till liv igen och jag tog en rask promenad hem till henne. På vägen hade jag inbillat mig de förfärligaste öden som jag trodde hade drabbat henne. Jag hade en plan för att kalla både låssmed, polis och ambulans till platsen. Jag ringde på dörren och hon öppnade och undrade: Vad gör du här?! Så sjuk var hon att hon hade stängt av sin telefon men hade skaffat både mat och dryck med hjälp av kompisar. Mamma var helt överflödig.

På väg tillbaka längs Fyrisån i kvällssolen kunde jag se krokusar som kommit fram och insåg att våren var på god väg. Jag kanske skulle ägna mig åt våren och sluta att överbeskydda mina barn eller har någon ett bättre förslag?

Posted in Uncategorized | | 1,191 Comments

Kirkkoherrojen murheita

March 20th, 2007 by tuulikki

Viime viikolla kokoontuivat Uppsalan hiippakunnan kirkkoherrat vuosittaiseen tapaamiseensa. Gävlen uuden roomalaiskatollisen kirkon tiloihin oli tullut kuutisenkymmentä paimenta eri puolilta isoa hiippakuntaa. Päivän vetonumero oli uuden arkkipiispan Anders Wejrydin tapaaminen. Anders esitteli itsensä, kertoi elämästään ja visioistaan. Andersin hyväntuulinen huumori meni hyvin perille. Keskustelimme lisäksi erilaisista ajankohtaisista kysymyksistä ja ongelmista, joita oli lähetetty hiippakunnankansliaan etukäteen. Puhuttiin jatkokoulutuksesta, kirkkohallituksen määräämien kolehtipäivien muuttamisesta, käsikirjan uudistuksesta ja Lähetyskirkon ja oman kirkkomme yhteistyösopimuksen soveltamisesta paikallistasolla ja paljosta muusta.


Pahasti hiertävä aihe josta puhutaan joka kerta on kirkkoneuvoston, ”seurakunnan johtokunnan” (kyrkorådet) ja kirkkoherran välinen työnjako. Kirkkojärjestys puhuu ”styrning” ja ”ledning”, ohjaamisesta (neuvosta) ja johtamisesta (kirkkoherra). Kirkkoherrat tuntevat että neuvosto sekaantuu johtotehtäviin ja monet puheenjohtajat eivät tiedä omaa reviiriään ja joissakin seurakunnissa onkin käynnissä ilmiriita. Täällä meillä ovat kirkkoherrat itseoikeutettuja jäseniä kirkkoneuvostoissa, puheenjohtajaksi valitaan useimmiten maallikko. Kun kolmasosa papeista on johtajan tehtävissä ei aina löydy näin suuresta osaa ammattikuntaa kollegoja joilla on johtamisen kyky. Sama pätee seurakunnan luottamushenkilöihin ”liian monta joiden on päätettävä liian vähästä”. Tässä on ongelmana kirkon demokratian vaje. Luottamushenkilöiksi sopimattomat eivät karsiudu vaaleissa kun on aivan liian paljon sopulistoja ja äänestysluvut jäävät aina alle kahdenkymmenen prosentin. Siellä täällä sitten nousee neuvostojen johtoon henkilöitä, joiden itsetunto kaipaa vahvistusta. Sitä sitten hankitaan asettumalla poikkiteloin seurakunnan paimenta vastaan tai sekaantumalla hänen työhönsä. Sellaiset neuvostot vielä usein valitsevat (vaaleista on meillä luovuttu jo kauan sitten) heikon kirkkoherran, joka sallii päälleen tallaamisen. Hiippakunta onkin järjestämässä kolmevuotista koulutusprojektia jonka tarkoituksena on vahvistaa kirkkoherran johtajaroolia. Siihen tuodaan kirkkoneuvostojen puheenjohtajat myöskin mukaan. Kompetenssia pitää vahvistaa puolin ja toisin. Oman seurakuntani kirkkoneuvoston puheenjohtajana – sekä nykyinen että entinen – on ollut hyvin päteviä päättäjiä. Sääliksi käy sisaria ja veljiä joiden aika kuluu tarpeettomaan riitelyyn.


Tapaaminen oli hyvin onnistunut kaikille, paitsi Andersille ja tuomiokirkon tekstiileistä vastaavalle. Andersin laukku liturgisine tamineineen kun häneltä unohtui Uppsalan rautatieasemalle. Nyt kulkee joku Uppsalassa luvattomasti piispan hiippa päässä.

Posted in Uncategorized | | 3 Comments

Uskolliset kuolemaan asti

March 4th, 2007 by tuulikki

Uskolliset kuolemaan asti

Kävin tässä Tampereella. Puhuttiin feminismistä ja naisjohtajuudesta. Tapasin monta viisasta naista. Jäi vielä paljon sanomatta ja olin ajatellut kirjoittaa siitä blogissani, mutta kun tuo homoseksuaalisuus näyttää pahasti hiertävän Suomen kristikansaa, pitäydyn siinä vielä pienellä henkilökohtaisella todistuksella. Keskusteluissa naisten ja miesten tasa-arvosta ihmettelen usein käsitystä siitä että ”kun toiselle lisätään, on se toiselta pois”. Eli kun naiset saavat lisää oikeuksia, se muka automaattisesti vähentäisi miesten oikeuksia. Sama pätee homoseksuaalisuuteen. En todellakaan käsitä miten parisuhteet voisivat uhata heteroavioliittoja. Jos kaksi samaa sukupuolta olevaa rakastaa toisiaan ja haluavat elää yhdessä, miten ihmeessä se voi huonontaa kahden eri sukupuolta olevan keskinäistä rakkautta tai avioliiton asemaa?
Viime viikon lauantaina se sitten tapahtui! Jensin ja Peteriksen parisuhde siunattiin upouudella kaavalla Uppsalan tuomiokirkossa. Jos parisuhteita on kymmenen vuotta sitten siunattu ”hissunkissun ”, niin tämä oli kaikkea muuta. Yli kaksisataa henkeä osallistui jumalanpalvelukseen, kaksi kuoroa lauloi, tunnelma oli korkealla ja monen silmät kostuivat. Harvoissa häissä on kaikkien Uppsalan hautaustoimistojen väki läsnä. Nyt olivat kaikki paikalla, Jensillä kun on kanttorinvirkansa lisäksi pesti soittaa Uppsalan siunauskappelissa. Peteriksen ystäviä oli tullut Latviasta. Ystävien lukemat raamatun tekstit olivat sekä ruotsiksi että latviaksi. Erään virkaveljeni lapset olivat ”brudnäbbar” (eipä tule suomalaista vastinetta mieleen juuri nyt). Oskar- poika kantoi tyynyä jolla sormukset lepäsivät ja Julialla oli sievä kukkapuketti kädessä. Mahtava virrenveisuu täytti temppelin. Ehkä suomalaisista tuntuu kummalliselta, mutta ”Jumala ompi linnamme”- virrellä alettiin, tätä harvoin veisattua virttä kun ei tässä maassa lähinnä yhdistetä isänmaallisuuteen, sanat sopivat hyvin kahden miehen parisuhteeseen. Peteris on löytänyt kristinuskon vasta Ruotsissa opiskellessaan. Hänet on kastettu muutama viikko sitten.
On helppoa tuomita homosuhteita teorian ja raamatuntutkistelun tasolla. Kun edessäsi seisoo kaksi ilmeisen rakastunutta ihmistä, jotka haluavat julkisesti luvata rakastaa toisiaan ”kunnes kuolema meidät erottaa”, on vaikeampaa heittää heidät ovesta ulos. Kirkon eettisten ratkaisujen tulee perustua – ei vain aikaan sidottuihin raamatunlauseisiin – vaan tämän päivän todellisuuteen ja uuteen tietoon, joka koko ajan kasvaa.
Jos haluat lukea enemmän Jensin ja Peteriksen juhlasta, ja nähdä jopa valokuvan klikkaa: www.kyrkanstidning.com/stift/uppsala/index.html

Posted in Uncategorized | | 10 Comments