Mitä vikaa Ruotsin kirkossa?

October 22nd, 2007 by tuulikki

Siitä on aikaa kun olen viimeksi kirjoittanut. Minut on valittu Uppsalan paikallislehden Uppsala Nya Tidningen´in stafettbloggaajaksi. Bloggaan joka päivä kahden viikon aikana ja tämä kai on aika hyvä syy.. Yksi viikko on jo takanapäin ja toinen on edessä. Jos haluat treenata Ruotsin kielen taitoasi käy seuraavalla sivulla: www.unt.se, löydät sieltä kuvani ja tekstini.

Mutta haluan kuitenkin kirjoittaa muutaman sanan Ruotsin kirkon vioista. Niistä jotka pahimmin kaivertavat juuri nyt mieltäni. Tässä maassa on se hyvä puoli että kritiikkiä saa esittää kirkon katon ollessa korkealla. Olen tällä palstalla tullut jonkinlaiseksi oman kirkkoni puolustajaksi. Suomessa kun näyttää olevan hyvin vähän tietoa, ainakin asiallista sellaista, asuinmaani kirkollisista oloista. Kaikki kirkot tarvitsevat kehittyäkseen kritiikkiä mutta silloin sen on oltava muuta kuin puuta heinää. Ruotsin kirkko on ainakin vielä evankelisluterilainen kansankirkko. Eikä tietenkään mikään taivaan esikartano, koska sen johdossa kaikilla tasoilla on erehtyväisiä ihmisiä.

Suomessa sanotaan joskus että kirkkomme täällä on politisoitunut. Olen jo aikaisemmin väittänyt että asia ei ole niin yksinkertainen kuin päältä näyttää. Luottamushenkilöissä on se vika että he viihtyvät aivan liian hyvin luottamustoimissaan eivätkä päästä nuoria kykyjä esille. Omassa hiippakuntahallituksessamme ovat useimmat jäsenet täyttäneet jo seitsemänkymmentä. Ne nuoret joita valitaan (meillähän on äänioikeus kirkollisissa vaaleissa 16 vuotta täyttäneillä) saavat kuulla negatiivisia huomautuksia nuoruudestaan eivätkä pääse tärkeille paikoille päättäjiksi.

Toinen vika Ruotsin kirkossa on epäselvä organisaatio ja kirkkojärjestyksen epätarkka määrittely mitkä ovat kirkkoneuvoston puheenjohtajan ja kirkkoherran tehtävät. Styra (ohjata, säätää, hallita määrätä, johtaa sanakirjan mukaan) on kirkkoneuvoston tehtävä ja leda (ohjata, määrätä johtaa, saman sanakirjan mukaan) on kirkkoherran tehtävänä. Tämä aiheuttaa ristiriitoja ja reviirien erilaista tulkintaa.

Kolmas vika on aivan liian pienet yksiköt. Tapasin tässä kirkkoherran joka kertoi yksipappisesta seurakunnastaan että hänen itsensä, sairastuttuaan, piti tehdä sairaana itselleen oma kuntoutusohjelmansa.

Neljäs vika on se että byrokratia valtakunnan- ja hiippakunnantasolla imee resursseja seurakunnista. Kirkon keskusbyrokratia paisuu kuin pullataikina, henkilökuntaa lisätään ja taloja vuokrataan. Viisi metriä seurakuntamme keskuksesta on iso kivitalo jota juuri kunnostetaan valtakunnan tason virkamiesten virkahuoneiksi. Meillä itsellämme on rahavaikeuksia ja olemme pakotetut vuokraamaan oman keskuksemme alakerran ravintolaksi. Toivottavasti tulevat ainakin syömään meille! Vähän matkan päässä on hiippakunnan kanslia jossa kuutisenkymmentä henkilöä tekevät samat työt kuin kymmenen henkilöä Suomessa! On kirkossamme paljon korjaamista. Muutoksia on tehtävä jotta kirkkomme voisi olla entistä enemmän Kristuksen kirkko.

Posted in Uncategorized | | 2 Comments