Kolmekymmentäkaksi ääntä

February 21st, 2008 by tuulikki

Västeråsissa oli muutama viikko sitten piispanvaalit. Hiippakunta sijaitsee Keski-Ruotsissa ja ulottuu Enköpingin länsipuolelta aina Taalainmaalle saakka. Suomessa ehkä tunnetaan sieltä Rättvikin hiippakuntakartano ja hiippakunnan laaja suomalaistyö.

Vaaleissa oli monta hyvää ehdokasta kuten pitääkin olla. Koevaalit, jotka täällä järjestetään ennen varsinaisia vaaleja, oli voittanut naispuolinen kandidaatti. Kukaan ei kuitenkaan saanut yli puolta annetuista äänistä varsinaisessa vaalissa ja kaksi parasta selvisivät toiselle vaalikerralle, nainen ja mies.

 

Monille – niin kuin minullekin – oli itsestään selvää että naispuolinen kandidaatti voittaisi. Hänellä oli pitkä meriittilista; kansainvälisiä luottamustehtäviä ja toimii hiippakunnan tuomiorovastina. Hänen kilpailijaltaan ei myöskään puuttunut ansioita. Molemmat olivat jäseniä kirkkohallituksessa, toinen keskustan ja toinen sosiaalidemokraattien mandaatilta.

Koko kirkon edun mukaista olisi ollut että olisimme saaneet kolmannen naispuolisen piispan kirkkomme neljäntoista piispan joukkoon. Joku suomalaismies kirjoitti kommenttina erääseen blogiini että ”Ruotsin piispat ovat niin kaikensuvaitsevaisia että maallikkoa huippaa”. Tästä ei minulla ole tarkempia tietoja, mutta sen tiedän, että suurin osa heistä kuuluu niihin joita ei paljon tapetista erota. Minua huippaa se että julkisuudessa ei heistä pahemmin näy eikä kuulu. Ei valtakunnallisissa tiedotusvälineissä näkynyt juuri mitään edes koko vaaleista. Jos nainen olisi voittanut, olisi se kuitenkin ollut suuri uutinen.. Äänestää saivat kaikki hiippakunnan papit ja yhtä monta luottamushenkilöä. Äänestysprosentti oli melkein 95 %. Naispuolinen kandidaatti sai 207 ja miespuolinen 239 ääntä. Eli naispiispuus oli kolmenkymmenenkahden äänen päässä!

 

Västeråsin piispanvaali oli suuri pettymys. En ole kuitenkaan repinyt vaatteitani ja ripottanut tuhkaa hiuksiini, vaan miettinyt mistä tämä johtuu. Ei tässä ollut kysymys naispappeuden vastustamisesta, ei ehdokkaiden ansioista eikä heidän pärstäkertoimistaan. Kysymys on siitä että naisjohtajuus on vielä vieras ilmiö kirkossa. Halutaan elää ja toimia normin mukaan ja johtajan normi on mies. Ei se riitä että on pätevämpi kuin mieskilpailijat. Täytyy olla todellinen kaikki muut tyrmäävä tähti jos naisena haluaa tulla otetuksi todesta kun on kysymys johtajuudesta. Näin tapahtuikin viime kerralla kun nainen valittiin piispaksi. Lundin hiippakunnan piispa haettiin professorinvirasta Amerikasta. Ennen tuloaan kansainvälisesti tunnetuksi teologiksi hän oli myös toiminut pitkään kirkkoherrana Lundin hiippakunnassa.

 

Miksi kirkossa tarvitaan naisjohtajia? Ei tietenkään ainoastaan sen takia että kirkko saisi tilaa tiedotusvälineissä. Naisten kompetenssia tarvitaan sekä piispainkokouksessa, tuomiokapitulissa että hiippakunnan johdossa. On tärkeää näyttää toisista kulttuureista tulleille maahanmuuttajille että tässä maassa on tasa-arvo ja naisjohtajia on näkyvillä paikoilla. Naisten osaamista tarvitaan. Miksi on niin vaikeata tajuta että jo pelkkä naiseus on meriitti?

 

 

Posted in Uncategorized | | 0 Comments