Juhlahumussa

March 14th, 2008 by tuulikki

Suomessa juhlitaan ensimmäisten naisten vihkimistä papeiksi kaksikymmentä vuotta sitten. Iso GRATTIS Suomen luterilaiselle kirkolle! Meillä täällä Ruotsissa juhlitaan samaa päätöstä joka syyskuussa täyttää viisikymmentä vuotta. Ensimmäiset naiset vihittiin vasta kaksi vuotta päätöksen teon jälkeen, vuonna 1960. Suurena ilonaiheenani on se, etteivät ainoastaan naiset juhli, vaan juhlinnassa on mukana koko kirkko. Syyskuun lopulla Uppsalan tuomiokirkossa vietettävän kirkolliskokouksen avajaisjumalanpalveluksessa, jossa kuningasperhe on mukana, kiitetään Jumalaa kuluneesta ajasta ja iloitaan päätöksestä. Saman viikon lauantaina, päätöksen tekopäivänä 27.9 juhlitaan kaikissa hiippakunnissa, ja taas tietenkin omassa tuomiokirkossammekin. Seuraavana sunnuntaina, on tarkoituksena että seurakunnat juhlivat. Itse olen suunnitellut että tähän messuun kutsuisin kaikki naispuoliset papit, joilla on ollut vakituinen virka seurakunnassamme.
 

Ruotsin kirkko aikoo julkaista kaksi kirjaa, DVD:n ja vaellusnäyttelyn teeman tiimoilta. Juhlakirja ”Du ska bli präst” sisältää kaksikymmentä elämäntarinaa, eri vuosikymmeniltä. Kirjailija ja teologi Lina Sjöberg on haastatellut papinvirassa toimivia ja toimineita naisia. Toinen kirja on antologia, jossa eri tutkijat käsittelevät aihetta historiallisesta ja teologisesta näkökulmasta. Artikkelit koskevat muun muassa naisen paikkaa yleensäkin kirkossa, omantunnonklausuulia ja tänä päivänä toimivien naispuolisten pappien käsitystä omasta roolistaan. Kirjan nimenä on ”Äntligen stod hon i predikstolen, historiskt vägval 1958.

 

On tärkeää tuntea historialliset juurensa. Miksi ja millä perusteella papinvirka avattiin naisille? Historiarevisionismia on esiintynyt tälläkin alueella. Minut vihittiin papiksi vuonna 1971 Lundin tuomiokirkossa. Menin itsekin halpaan. Uskoin laajalle levinnyttä selitystä, että vuoden 1957 kirkolliskokous sanoi ei päätökselle. Seuraavana vuonna valtiovallan painostuksesta saatiin positiivinen päätös. Tähän aikaan oli Ruotsin kirkko vielä valtiokirkko ja kaikki päätökset tehtiin Ruotsin hallituksessa, kirkolliskokouksella oli enemmän neuvoa antava rooli.
Tosiasiassa ei kirkolliskokouksessa 1957 esitetty mitään vakavia perusteita viran avaamista vastaan, halusivat vain lisää aikaa reformille. Kun ehdotus oli lähetetty lausunnolle seurakuntiin, oli kaksi kolmasosaa niistä reformin kannalla. Monet aktiivit naismaallikot kirkossa tekivät paljon työtä reformin hyväksi. Keskustelun aallot kävivät kovina. Virkaveljet pakottivat oman professorini Uuden Testamentin selitysopissa, tunnetun judaistin Gösta Lindeskogin kirjoittamaan nimensä teologien reformia vastustavaan julkilausumaan. Hän kieltäytyi ja joutui muuttamaan Suomeen koska hänen rohkean päätöksensä jälkeen ovet Ruotsissa häneltä sulkeutuivat.
 

Olen täysin vakuuttunut siitä että jos reformia ei Ruotsin kirkossa olisi toteutettu, olisimme tänä päivänä marginalisoitunut lahko, joka ei mitenkään vastaisi Mestarinsa odotuksia.
 

Posted in Uncategorized | | 2 Comments

Prinsessor på ärten

March 11th, 2008 by tuulikki

Hur är det med alla prinsessor i Sverige och i det republikanska Finland? En del tror att det inte finns så många, men jag vill påstå att det finns, i synnerhet prinsessor på ärten! Hur har det ni i dag? Brukar ni sova gott? Det har ni ju inte gjort, förstås. Genom tjugo madrasser och tjugo dynor stoppade med ejderdun kunde ni känna att det var något fel och det blev lite si och så med sömnen, så ömhudade är ni, prinsessorna.

Jag har ofta tänkt på denna saga av HC Andersen nu när vi så flitigt diskuterar kränkningar. Det handlar om en allvarlig sak; ingen skall behöva känna sig kränkt, mobbad, förolämpad, sårad eller vanärad, inte heller skändad eller skymfad. Men det gör vi, känner oss kränka och kränker varandra, varenda dag. Har vi alltid varit lika lättkränkta eller är det först nu som vi vågar tala om det?

 

”Pappa, pappa, dom kallar mig för glasögonorm”, grät jag och sökte skydd hos honom mot alla elaka barn i grannskapet. Det var inte lätt att vara sex år och annorlunda, ha tjocka glasögon med bågar som dessutom skavde vid öronen.

Säg till dom, sade min kloka far, att jag är en glasögonorm som bits och nu kommer jag och biter! Sssssshhhhhh. Anfall är bästa försvar hade han väl lärt sig i kriget.

 

Hur uppfostrar man barn till starka självständiga personer? Hur skall man bete sig med den växande ungdomen för att de skall kunna bli vuxna som behåller sin sårbarhet, men inte beter sig som prinsessan på ärten vid minsta motgång? Tänk om vi alla skulle kunna bemöta dagens förolämpningar med humor, skoja bort det onda eller säga ifrån på ett sätt som inte sårar motparten men får henne att förstå att inte flera gånger överskrida mina gränser.

Kristendomen har en stark tradition som handlar om martyrskap och offer. Vi talar om den lidande kärleken och om att vända andra kinden till. Men det gäller att vara vaksam och se skillnaden mellan offermentaliteten och nästankärleken.

Det är kärleken till min nästa som bör vara ledstjärnan, även när jag känner mig kränkt. Vi skall älska vår nästa som oss själva. En som älskar sig själv känner inte ärtan lika lätt.

 

Posted in Uncategorized | | 2 Comments