Juhlahumussa

March 14th, 2008 by tuulikki

Suomessa juhlitaan ensimmäisten naisten vihkimistä papeiksi kaksikymmentä vuotta sitten. Iso GRATTIS Suomen luterilaiselle kirkolle! Meillä täällä Ruotsissa juhlitaan samaa päätöstä joka syyskuussa täyttää viisikymmentä vuotta. Ensimmäiset naiset vihittiin vasta kaksi vuotta päätöksen teon jälkeen, vuonna 1960. Suurena ilonaiheenani on se, etteivät ainoastaan naiset juhli, vaan juhlinnassa on mukana koko kirkko. Syyskuun lopulla Uppsalan tuomiokirkossa vietettävän kirkolliskokouksen avajaisjumalanpalveluksessa, jossa kuningasperhe on mukana, kiitetään Jumalaa kuluneesta ajasta ja iloitaan päätöksestä. Saman viikon lauantaina, päätöksen tekopäivänä 27.9 juhlitaan kaikissa hiippakunnissa, ja taas tietenkin omassa tuomiokirkossammekin. Seuraavana sunnuntaina, on tarkoituksena että seurakunnat juhlivat. Itse olen suunnitellut että tähän messuun kutsuisin kaikki naispuoliset papit, joilla on ollut vakituinen virka seurakunnassamme.
 

Ruotsin kirkko aikoo julkaista kaksi kirjaa, DVD:n ja vaellusnäyttelyn teeman tiimoilta. Juhlakirja ”Du ska bli präst” sisältää kaksikymmentä elämäntarinaa, eri vuosikymmeniltä. Kirjailija ja teologi Lina Sjöberg on haastatellut papinvirassa toimivia ja toimineita naisia. Toinen kirja on antologia, jossa eri tutkijat käsittelevät aihetta historiallisesta ja teologisesta näkökulmasta. Artikkelit koskevat muun muassa naisen paikkaa yleensäkin kirkossa, omantunnonklausuulia ja tänä päivänä toimivien naispuolisten pappien käsitystä omasta roolistaan. Kirjan nimenä on ”Äntligen stod hon i predikstolen, historiskt vägval 1958.

 

On tärkeää tuntea historialliset juurensa. Miksi ja millä perusteella papinvirka avattiin naisille? Historiarevisionismia on esiintynyt tälläkin alueella. Minut vihittiin papiksi vuonna 1971 Lundin tuomiokirkossa. Menin itsekin halpaan. Uskoin laajalle levinnyttä selitystä, että vuoden 1957 kirkolliskokous sanoi ei päätökselle. Seuraavana vuonna valtiovallan painostuksesta saatiin positiivinen päätös. Tähän aikaan oli Ruotsin kirkko vielä valtiokirkko ja kaikki päätökset tehtiin Ruotsin hallituksessa, kirkolliskokouksella oli enemmän neuvoa antava rooli.
Tosiasiassa ei kirkolliskokouksessa 1957 esitetty mitään vakavia perusteita viran avaamista vastaan, halusivat vain lisää aikaa reformille. Kun ehdotus oli lähetetty lausunnolle seurakuntiin, oli kaksi kolmasosaa niistä reformin kannalla. Monet aktiivit naismaallikot kirkossa tekivät paljon työtä reformin hyväksi. Keskustelun aallot kävivät kovina. Virkaveljet pakottivat oman professorini Uuden Testamentin selitysopissa, tunnetun judaistin Gösta Lindeskogin kirjoittamaan nimensä teologien reformia vastustavaan julkilausumaan. Hän kieltäytyi ja joutui muuttamaan Suomeen koska hänen rohkean päätöksensä jälkeen ovet Ruotsissa häneltä sulkeutuivat.
 

Olen täysin vakuuttunut siitä että jos reformia ei Ruotsin kirkossa olisi toteutettu, olisimme tänä päivänä marginalisoitunut lahko, joka ei mitenkään vastaisi Mestarinsa odotuksia.
 

Posted in Uncategorized | |

2 Responses to ' Juhlahumussa '

Subscribe to comments with RSS

  1. analyysi said,

    on May 3rd, 2008 at 11:59 pm

    Tuulikki kirjoitti:

    > “Olen täysin vakuuttunut siitä että jos reformia > ei Ruotsin kirkossa olisi toteutettu, olisimme
    > tänä päivänä marginalisoitunut lahko, joka ei
    > mitenkään vastaisi Mestarinsa odotuksia.”

    Tuli mieleen kysyä, että onko Ruotsin kirkko reformista huolimatta kuitenkin marginalisoitunut? Tilanne Ruotsissa kuulostaa nimittäin tällä hetkellä hyvin erilaiselta kuin Suomessa. Uutisten mukaan Ruotsin kirkko, sen toiminta ja tapahtumat vaikuttaisi nimittäin jo olevan selvästi marginalisoitunut valtaväestön kiinnostuksen ulkopuolelle, ja samasta kertoi aiempi blogauksesikin.

    Ruotsin kirkko ei ylitä tämän blogin kirjoittajan mukaan piispojensa suulla edes uutiskynnystä. Edes uuden piispan valinnasta ei Tuulikin mukaan välitetä tiedottaa: niin marginalisoitunut Ruotsin kirkko kai nykyisin on.

    Tuulikki itse siis kertoi Ruotsin kirkon tapahtumien tiedotusvälineiden mediaa kiinnostamattomuudesta vähän aiemmassa blogauksessaan näin:

    > “Joku suomalaismies kirjoitti kommenttina
    > erääseen blogiini että ”Ruotsin piispat ovat
    > niin kaikensuvaitsevaisia että maallikkoa
    > huippaa”. Tästä ei minulla ole tarkempia
    > tietoja, mutta sen tiedän, että suurin osa
    > heistä kuuluu niihin joita ei paljon tapetista
    > erota. Minua huippaa se että julkisuudessa ei
    > heistä pahemmin näy eikä kuulu.”

  2. Tuula said,

    on April 28th, 2009 at 1:07 am

    Sydänmellisesti onnitellen piispuudesta. Jumalan siunausta siihen hommaan.

Leave a reply