Saa kuolla lehti kultainen

September 8th, 2008 by tuulikki

Näin syksyllä tulee mieleen Ruotsin kirkon suomalaisen virsikirjan virsi 203:3, J. A Eklundin kynästä, Anna-Maija Raittilan suomentamana. ”Saa kuolla lehti kultainen, kuihtua ruoho maan; Jumalan armo, tiedän sen, ei kuihdu milloinkaan”.
 

Kesä kului aivan liian nopeasti ja syksy on jo hyvässä vauhdissa. Tuomiokirkossamme on ehditty juhlia Kirkkojen maailmanneuvoston 40 vuotta sitten Uppsalassa pidettyä kokousta ja ensi lauantaina vietetään koko Uppsalassa ”kulttuuriyötä”. Tuomiokirkko on mukana korkeatasoisella ohjelmalla kuten joka vuosi. Ensimmäisen kerran kirkon 800-vuotisen historian aikana tullaan kirkko valaisemaan ulkopuolelta. Kysymys ei ole siitä että sytytetään voimakkaita valonheittäjiä, jotka valaisevat kuin aurinko päivällä, vaan valo on suunniteltu siten että koko kirkko näyttää satumaiselta taideteokselta. Nyt kannattaa tulla Uppsalaan yövierailullekin. Meillä itsellämme ei olisi edes ollut varaa kyseiseen hankkeeseen, mutta olemme saaneet kahden miljoonan kruunun lahjoituksen säästöpankkisäätiöltä. Kun ilta pimenee, sytytetään valaistus ja poikakuoromme laulaa sekä kirkon edessä olevalla aukiolla että samanaikaisesti osa kuoroa monta kymmentä metriä korkealla tornien välissä olevalla parvekkeella.
 

Myöhemmin täyttyy kirkko parista tuhannesta kuulijasta kun katsomme takapeiliin kymmenen vuotta sitten. Kulttuuriyönä 1998 pidimme kolmeen otteeseen kirkossa raamattumeditaatioita joissa näytettiin Elisabeth Ohlsson Wallinin kohua herättänyt kuvasarja Ecce Homo diakuvina isolle kankaalle. Kymmenessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Silloin soitettiin musiikkia cd:ltä, nyt on kaksi kuoroistamme ilmoittanut haluavansa laulaa tilaisuudessa kun kuvat näytetään uudestaan. Polttopisteenä ei enää ole vain homoseksuaalisten asema kirkossa vaan nyt on paneelikeskustelu kuvan voimasta. Kansallismuseon johtaja professori Solfrid Söderlind, kulttuurijournalisti Ulrika Knutson ja teologian tohtorit ja Ruotsin kirkon papit Mikael Mogren ja Lars Gårdfeldt keskustelevat erään sairaalapappimme Kerstin Dillmarin johdolla. Ilta päättyy urkukonserttiin.
Viime kerralla saatiin pommi- ja murhauhkauksia, näistä huolimatta vallitsi tuomiokirkossa täydellinen hiljaisuus kun Elisabeth selitti miksi hän oli halunnut laittaa Jeesukselle korkokengät jalkaan eräässä sarjan kuvista. Nyt luulen että kohu ei ole ollenkaan samanlainen.  Suomen kirkollinen päälehti vain välitti väärää tietoa kesällä; taulut eivät ole koskaan riippuneet kirkossamme tauluina. Sitä paitsi, Uppsalan ensimmäinen Pride-festivaali, johon kirkkokin osallistui, ei sisältänyt minkäänlaista paraatia, keskusteluja, taidetta ja kulttuuria kylläkin. Tämänkin oli toimittaja saanut väärään kurkkuun.
 

Tapasin pari viikkoa sitten Tukholmassa vierailulla olevia Mikkelin hiippakunnan kirkkoherroja, taisivat olla kaikki mukana. Järkeviä ihmisiä Suomesta on aina ilo tavata. Keskustelimme muun muassa samaa sukupuolta olevien henkilöitten parisuhteen siunaamisesta. Eräät heistäkin olivat sitä mieltä että kirkolla pitäisi olla tärkeämpiäkin keskustelunaiheita. Mistä ihmeestä johtuu että nämä sukupuoliasiat ovat aina Suomessa pinnalla. Oli sitten kysymys papin tai piispan sukupuolesta tai siunattavien sukupuolesta. On lohdullista todeta että Jumalan armo ei näistä asioista erityisemmin välitä. Ja syksy on siitä hyvänä muistutuksena.
 

Lisää voit lukea kotisivultamme www.livet.nu
 

Posted in Uncategorized | |

One Response to ' Saa kuolla lehti kultainen '

Subscribe to comments with RSS

  1. blogin pääaihe said,

    on September 16th, 2008 at 1:04 pm

    “Mistä ihmeestä johtuu että nämä sukupuoliasiat ovat aina Suomessa pinnalla. Oli sitten kysymys papin tai piispan sukupuolesta tai siunattavien sukupuolesta.”

    Eivät ne aina Suomessa pinnalla ole, mutta tämän blogin pääaihe se näyttäisi olevan. Ainakin selattuani Tuulikki Koivunen Bylyndin aiempia blogiavauksia tulin sellaiseen käsitykseen.

    “On lohdullista todeta että Jumalan armo ei näistä asioista erityisemmin välitä. Ja syksy on siitä hyvänä muistutuksena.”

    Jumalan armo ei kuihdu, mutta ei kuihdu Jumalan tahtokaan. Raamatussa lukee: “Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet” (1. Kor. 6). Raamattu ottaa tiukan linjan asian suhteen. Se väittää, että tässä on kysymys jopa pelastuskysymyksestä. Jumala armahtaa niitä, joka pelkäävät ja rakastavat Häntä. Ja Jumalan rakastaminen on sitä, että edes pyrkii noudattamaan tämän käskyjä. Pyrkimyksistä huolimatta ihmiset ovat syntisiä, eikä pyrkimyksissä aina onnistu: ihminen tekee syntiä.

    Mutta sen opettaminen, ettei synnistä tulisi edes yrittää päästä eroon, vaan synnin tekemiselle pitäisi jopa julistaa Jumalan siunausta, on jotain kristinuskon vastaista. Se on Jumalan nimen väärinkäyttöä.

Leave a reply