Mitä eroa on Suomen ja Ruotsin välillä?

January 7th, 2009 by tuulikki

Tämä on kysymys jonka saan usein. Ruotsinsuomalaisista sanotaan että he ovat kansanryhmä joka on integroitunut ruotsalaiseen yhteiskuntaan kaikkein parhaiten. Mene ja tiedä. Erot maittemme välillä ovat vähäiset, mutta varmat ja voi olla, että juuri niiden pienuus ja vaikeaselkoisuus vaikeuttaa suomalaisten sopeutumista uuteen yhteiskuntaan. Olin lyhyellä lomalla Suomessa tapaamassa sukulaisia ja ystäviä uudenvuoden aatosta loppiaisaattoon. Tein matkallani seuraavanlaisia huomioita eroista: Traditionaalinen uuden-vuoden vastaanotto pidettiin Helsingin Senaatintorilla, oli ilotulitus, kuohuviiniä, oopperaa, kevyttä musiikkia, lystikästä juontamista, runon lausuntaa ja kaiken keskellä virren veisuuta ja piispan puhe. Näitä kahta viimeistä ei voisi Ruotsissa nähdä. Eikä kenellekään tulisi edes mieleen ehdottaa sitä. Mahtaakohan Suomen kirkon johto käsittää millaisessa etuoikeutetussa asemassa kirkko siellä elää?

Kun rullasin matkalaukkuani hoteliin, näin jonkin iltapäivälehden mainoksesta että etusivulla poseerasi eräs Suomen puoluejohtajista kisumirrinä ja seksuaaliobjektina. Tällaista ei voisi Ruotsissa nähdä. Se poliitikko, nainen tai mies, jonka arvostelukyky tekee tämänkaltaisia kuperkeikkoja, on kuollut poliitikko, ja salamannopeasti. Suomen naiskuvat eroavat Ruotsin vastaavista. Tässä on ehkä johtolanka siihen, minkä takia ei Suomessa naispiispoja näy mailla eikä halmeilla.

Uudenvuodenpäivänä osallistuin hienosti läpivietyyn juhlajumalanpalvelukseen tuomiokirkossa. Juhlittiin kymmenen vuoden takaista neljän eri seurakunnan yhdistymistä Helsingin tuomiokirkkoseurakunnaksi. Omille silmilleni on vieläkin uutta Suomessa naispuolisen liturgin olemassaolo. Melkein tuli tippa silmään. Ohjelmalehtisessä näin kuitenkin tittelin jota ei voisi Ruotsissa nähdä: johtava kappalainen. On varmaa että oman seurakuntani komministereillä (kappalaista vastaava täkäläinen virkanimi) on jonkinlainen nokkimisjärjestys, mutta sitä ei kukaan kehtaisi pukea sanoiksi. Ja jos joku sen tekisi, tulisi siitä kova meteli. Kotona Raumalla sunnuntain messussa kiusasi minua tietenkin taas ehtoollisen cocktailkutsu-ilmapiiri yksityispikareineen. Tällaista voisi Ruotsissa ehkä nähdä vaarallista ruttoa sairastavien ehtoollisenvietossa, ei muuten. Tästä asiasta aion kirjoittaa myöhemmin, kun saan valmiiksi tekstini ”Mitä mätää Suomen kirkossa?”

Matkustin linja-autolla Helsingistä Raumalle ja Raumalta Turkuun. Voi olla että Ruotsissakin vaihdetaan aikatauluja niin, ettei uusia muisteta laittaa esille ensimmäisenä päivänä jolloin ne ovat voimassa ja uudenvuoden päivänä on täkäläinenkin matkahuolto kiinni. Mutta turvallisuus on niin tärkeä että epäilen voisiko seuraavanlaista tapahtua Ruotsissa. Huojuin nimittäin seisomapaikalla matkatavaroitteni kanssa kolmekymmentä kilometriä Raumalta Laitilaan linja-auton käytävällä, koska istumapaikat olivat loppuneet. Lumi pöllysi ja tie oli liukas. Mahtaako johtua siitä että Ruotsissa luotetaan turvavöihin ja Suomessa Jumalan varjelukseen?

Posted in Uncategorized | |

One Response to ' Mitä eroa on Suomen ja Ruotsin välillä? '

Subscribe to comments with RSS

  1. Mikko Nummelin said,

    on January 7th, 2009 at 6:18 pm

    Suomessa käydään kovaa keskustelua siitä, mikä on kirkon julkinen asema ja millaisissa tilaisuuksissa kirkon oppia saa tuoda esiin. Kiistanalaisimpia ovat olleet koulujen ja päiväkotien uskonnonopetus ja juhlatilaisuuksien virret (jouluvirret ja suvivirsi).

    Se, että Suomessa kirkon osallistuminen suureen kansanjuhlaan on mahdollista, liittynee siihen, että Suomessa kirkon opillinen hajaannus ja sisältäpäin syöminen eivät ole ehtineet niin pitkälle kuin Ruotsissa. Pappien sooloilu ja vetäminen omiin suuntiin vastoin tuomiokapitulien, kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen päätöksiä, on omiaan heikentämään kirkon yhtenäisyyttä pitää kiinni asemastaan ja oikeuksistaan.

    Urpilaisen rohkeus liittyy puhtaasti poliittiseen asemaan. Hän on oppositiopoliitikko, jonka tärkeämpi tehtävä on tällä hetkellä herättää huomiota kuin valmistella budjettiesityksiä. Lisäksi Suomessa ei ole pitkiä listoja, vaan äänestäjät, eivätkä ehdokkaat asettanut puolue, määräävät puoluelistojen lopullisen sisäisen järjestyksen täysin.

    Ehtoollisen osalta omien pikareiden käyttö on oikein hyvä käytäntö, enkä usko, että siitä oltaisiin luopumassa. Se on otettu aikanaan käyttöön hygieniasyistä ja koska siihen ei mitä ilmeisimmin liity myöskään opillisia ongelmia, niin se on vakiinnuttanut asemansa. Missään evankeliumissa ei ole kovin tarkkoja kuvauksia astiastosta tai ehtoollisen nauttimistavasta.

Leave a reply