Prinsessor på ärten

March 11th, 2008 by tuulikki

Hur är det med alla prinsessor i Sverige och i det republikanska Finland? En del tror att det inte finns så många, men jag vill påstå att det finns, i synnerhet prinsessor på ärten! Hur har det ni i dag? Brukar ni sova gott? Det har ni ju inte gjort, förstås. Genom tjugo madrasser och tjugo dynor stoppade med ejderdun kunde ni känna att det var något fel och det blev lite si och så med sömnen, så ömhudade är ni, prinsessorna.

Jag har ofta tänkt på denna saga av HC Andersen nu när vi så flitigt diskuterar kränkningar. Det handlar om en allvarlig sak; ingen skall behöva känna sig kränkt, mobbad, förolämpad, sårad eller vanärad, inte heller skändad eller skymfad. Men det gör vi, känner oss kränka och kränker varandra, varenda dag. Har vi alltid varit lika lättkränkta eller är det först nu som vi vågar tala om det?

 

”Pappa, pappa, dom kallar mig för glasögonorm”, grät jag och sökte skydd hos honom mot alla elaka barn i grannskapet. Det var inte lätt att vara sex år och annorlunda, ha tjocka glasögon med bågar som dessutom skavde vid öronen.

Säg till dom, sade min kloka far, att jag är en glasögonorm som bits och nu kommer jag och biter! Sssssshhhhhh. Anfall är bästa försvar hade han väl lärt sig i kriget.

 

Hur uppfostrar man barn till starka självständiga personer? Hur skall man bete sig med den växande ungdomen för att de skall kunna bli vuxna som behåller sin sårbarhet, men inte beter sig som prinsessan på ärten vid minsta motgång? Tänk om vi alla skulle kunna bemöta dagens förolämpningar med humor, skoja bort det onda eller säga ifrån på ett sätt som inte sårar motparten men får henne att förstå att inte flera gånger överskrida mina gränser.

Kristendomen har en stark tradition som handlar om martyrskap och offer. Vi talar om den lidande kärleken och om att vända andra kinden till. Men det gäller att vara vaksam och se skillnaden mellan offermentaliteten och nästankärleken.

Det är kärleken till min nästa som bör vara ledstjärnan, även när jag känner mig kränkt. Vi skall älska vår nästa som oss själva. En som älskar sig själv känner inte ärtan lika lätt.

 

Posted in Uncategorized | | 2 Comments

Kolmekymmentäkaksi ääntä

February 21st, 2008 by tuulikki

Västeråsissa oli muutama viikko sitten piispanvaalit. Hiippakunta sijaitsee Keski-Ruotsissa ja ulottuu Enköpingin länsipuolelta aina Taalainmaalle saakka. Suomessa ehkä tunnetaan sieltä Rättvikin hiippakuntakartano ja hiippakunnan laaja suomalaistyö.

Vaaleissa oli monta hyvää ehdokasta kuten pitääkin olla. Koevaalit, jotka täällä järjestetään ennen varsinaisia vaaleja, oli voittanut naispuolinen kandidaatti. Kukaan ei kuitenkaan saanut yli puolta annetuista äänistä varsinaisessa vaalissa ja kaksi parasta selvisivät toiselle vaalikerralle, nainen ja mies.

 

Monille – niin kuin minullekin – oli itsestään selvää että naispuolinen kandidaatti voittaisi. Hänellä oli pitkä meriittilista; kansainvälisiä luottamustehtäviä ja toimii hiippakunnan tuomiorovastina. Hänen kilpailijaltaan ei myöskään puuttunut ansioita. Molemmat olivat jäseniä kirkkohallituksessa, toinen keskustan ja toinen sosiaalidemokraattien mandaatilta.

Koko kirkon edun mukaista olisi ollut että olisimme saaneet kolmannen naispuolisen piispan kirkkomme neljäntoista piispan joukkoon. Joku suomalaismies kirjoitti kommenttina erääseen blogiini että ”Ruotsin piispat ovat niin kaikensuvaitsevaisia että maallikkoa huippaa”. Tästä ei minulla ole tarkempia tietoja, mutta sen tiedän, että suurin osa heistä kuuluu niihin joita ei paljon tapetista erota. Minua huippaa se että julkisuudessa ei heistä pahemmin näy eikä kuulu. Ei valtakunnallisissa tiedotusvälineissä näkynyt juuri mitään edes koko vaaleista. Jos nainen olisi voittanut, olisi se kuitenkin ollut suuri uutinen.. Äänestää saivat kaikki hiippakunnan papit ja yhtä monta luottamushenkilöä. Äänestysprosentti oli melkein 95 %. Naispuolinen kandidaatti sai 207 ja miespuolinen 239 ääntä. Eli naispiispuus oli kolmenkymmenenkahden äänen päässä!

 

Västeråsin piispanvaali oli suuri pettymys. En ole kuitenkaan repinyt vaatteitani ja ripottanut tuhkaa hiuksiini, vaan miettinyt mistä tämä johtuu. Ei tässä ollut kysymys naispappeuden vastustamisesta, ei ehdokkaiden ansioista eikä heidän pärstäkertoimistaan. Kysymys on siitä että naisjohtajuus on vielä vieras ilmiö kirkossa. Halutaan elää ja toimia normin mukaan ja johtajan normi on mies. Ei se riitä että on pätevämpi kuin mieskilpailijat. Täytyy olla todellinen kaikki muut tyrmäävä tähti jos naisena haluaa tulla otetuksi todesta kun on kysymys johtajuudesta. Näin tapahtuikin viime kerralla kun nainen valittiin piispaksi. Lundin hiippakunnan piispa haettiin professorinvirasta Amerikasta. Ennen tuloaan kansainvälisesti tunnetuksi teologiksi hän oli myös toiminut pitkään kirkkoherrana Lundin hiippakunnassa.

 

Miksi kirkossa tarvitaan naisjohtajia? Ei tietenkään ainoastaan sen takia että kirkko saisi tilaa tiedotusvälineissä. Naisten kompetenssia tarvitaan sekä piispainkokouksessa, tuomiokapitulissa että hiippakunnan johdossa. On tärkeää näyttää toisista kulttuureista tulleille maahanmuuttajille että tässä maassa on tasa-arvo ja naisjohtajia on näkyvillä paikoilla. Naisten osaamista tarvitaan. Miksi on niin vaikeata tajuta että jo pelkkä naiseus on meriitti?

 

 

Posted in Uncategorized | | 0 Comments

Humanisterna har kapat Fadimes minne

January 30th, 2008 by tuulikki

Det var för sex år sedan som Fadime Sahindal mördades av sin far. Ett mord som upprörde människor långt utanför Sveriges gränser. Efter en minnesvärd sorgehögtid i domkyrkan bars hennes svarta kista av kvinnliga vänner till en katafalk, som fördes till Uppsala Gamla kyrkogård. Jag gick efter och höll mamman under armen. Hon hade svårt att gå. Det regnade och tårarna rann. På kyrkogården var det mycket folk, mest kvinnor. Gravnedläggningen var kaotisk, mycket sorgeskrik.
 

Allt detta tänkte jag på när jag på hennes dödsdag tände ett ljus på hennes grav. Den var prydd med vita blommor och fotografi, där också fanns andra bilder på hedersmördade. Det var föreningen ”Glöm aldrig Pela och Fadime” som stod för inbjudan, som jag hade läst om i morgontidningen. Vi var bara ett tjugotal där och större delen var från föreningen ”Humanisterna”, som var medarrangör.
 

Sara Muhammed, ordförande för föreningen ”Glöm aldrig…”  hade placerat ett bord vid graven, där hon senare sålde kort och annat material. Hon höll ett engagerat tal, där hon berättade om de många hedersmord som skett även efter Fadimes. Hon berättade vidare om flera ”självmord” som skett bland de kurdiska flickorna som med stor säkerhet också var hedersmord, men som man aldrig skulle kunna bevisa som sådana. Hälften av talet ägnade hon åt religionskritiken. Enligt henne var det religionen som var orsaken till hedersmord och till hela hederskulturen. Först i ett sekulärt religionsfritt Sverige skulle morden och förtrycket kunna upphöra.
 

Jag stod och förundrades. Islam är också en kärlekens religion, har jag fått att lära mig. Kristendomen känner inte heller till några hedersmord. Hon hade inga argument, bara påståenden och de närvarande ”humanisterna” nickade förnöjt. Efter hennes tal var ordet fritt men jag ville inte skända Fadimes minne genom att börja argumentera vid hennes grav. Min analys av orsakerna går åt ett helt annat håll. Lika lite som könsstympningen, handlar hederskulturen om religion. Det är den patriarkala traditionen, som håller dessa förfärliga seder vid liv. Kvinnor har inget egenvärde, de betraktas som mäns egendom. Det först i ett jämställt Sverige – inte religionsfritt – som dessa traditioner kan brytas.
 

Posted in Uncategorized | | 0 Comments

Piispat tekevät parannusta

January 15th, 2008 by tuulikki

Hyvää uutta vuotta! Joulukin tuli ja meni, itse vietin sitä pääasiassa peiton alla toipumassa leikkauksesta kun suoleni olivat menneet solmuun ensimmäisenä adventtina. Suolisolmullani ei ollut mitään yhteyttä siihen kirjeeseen – pieneen kirjaseen, jonka Ruotsin kirkon piispat lähettivät seurakuntalaisille. Sattuivat vain samaksi päiväksi. ”Biskopsbrev om hiv i ett globalt perspektiv” on nimenä piispojen kirjalla ja se on lukemisen arvoinen opus.

Kun eräs pidetty kollegani seurakunnastamme kuoli viisitoista vuotta sitten Aidsiin, kulki tauti monta vuotta nimellä ”vatsahaava”. Eikä siitä ole kauan kun eräs afrikkalaisen ystävyyshiippakuntamme pastori, joka oli tullut vuodeksi tänne töihin, matkusti yhtäkkiä takaisin. Kun kysyin syytä tähän, sanottiin hänen sairastuneen tuberkuloosiin, vaikka sama sairaus se häntäkin vaivasi. Piispat kirjoittavat että ongelmaa on pahentanut kirkon kyvyttömyys käsitellä seksuaalieettisiä kysymyksiä. Siinä he ovat aivan oikeassa. Ja oli jo aikakin aloittaa parannuksen tekeminen etupenkistä.

 

Kolme miljoonaa ihmistä kuoli Aidsiin viime vuonna. Puolimiljoonaa heistä oli lapsia. Yli kolmetoista miljoonaa lasta ovat menettäneet joko toisen tai molemmat vanhempansa tautiin. Neljäkymmentä miljoonaa, josta puolet on 15–23 vuoden ikäisiä, ovat saaneet HIV-tartunnan. Joka päivä saa tartunnan 6000 uutta tapausta. Naiset kärsivät tartunnasta pahiten. Saharan eteläpuolella olevissa maissa on sairastuneista yli 60 % naisia. Nuorten naisten keskuudessa on prosentti vieläkin suurempi. Pääsyynä on naisten alistettu asema. Naiset kun eivät päätä itse seksuaalisuudestaan. Köyhyys, tietämättömyys, hiljaisuus, taudin olemassaolon kieltäminen, häpeäntunne johtavat siihen että tauti ei pysy kurissa. Ruotsissa on 4000 HIV positiivista henkilöä ja määrä kasvaa koko ajan. Ruotsin kirkon piispat kirjoittavat että kirkko on syyllistynyt moneen pahaan, varsikin ne kirkot jotka ovat vastustaneet kondomien käyttämistä. Kirkkoon on pesiytynyt ”hiljaisuuden kulttuuri”. On aika uskaltaa puhua avoimesti asiasta ja pestä pois häpeän leima.

 

Kirjanen on jaettu kolmeen osaan. Ensin esitellään tilanne, Sitten otetaan esille HIV:n teologiset, eettiset ja pastoraaliset näkökulmat ja lopuksi piispat antavat suosituksia siitä mitä. meidän olisi tehtävä? Jotkut suosituksista tulevat herättämään kovaa kritiikkiä. Kondomin käyttöä puolusteleva kanta Roomassa, ja jarrulääkkeiden hintojen ja lääkkeiden patenttien kyseenalaistaminen lääketeollisuudessa. Meidän kaikkien pitäisi hankkia lisää tietoa HIVistä ja Aidsista ja puolustaa jokaisen ihmisen ihmisarvoa ja kaikin tavoin ehkäistä syrjintää kehottavat piispamme. Tässä on kirkoilla tärkeä tehtävä. Ja parannuksen tarvetta löytyy muuallakin kuin Ruotsin kirkon piispainkokouksessa.

Posted in Uncategorized | | 4 Comments

Tulkaa, kaikki on valmiina

November 20th, 2007 by tuulikki

Miltä tuntuisi toimia pappina kirkossa, jossa pitäisi estää ihmisiä tulemasta ehtoolliselle? Tätä olen miettinyt koko viikonlopun. Luin nimittäin kollegastani Tampereella, joka oli tehnyt näin – aivan Suomen kirkon lakien ja asetusten mukaan. Ruotsin kirkossa on ehtoollispöytä avoinna kaikille kastetuille, mikä käsitykseni mukaan onkin ainoa mahdollinen kristillinen käytäntö. Monet roomalaiskatolliset tulevat oikea käsi vasemmalla olkapäällä siunattaviksi, tämä on sovittu merkki. Toiset eivät välitä oman kirkkonsa ohjeista ja nauttivat ehtoollisen, minun sitä estämättä. Jumalan syli on avara ja Jeesuksen veri ja ruumis tarjotaan kaikille etsiville ja kaipaaville.

 

Seitsemänkymmentäluvun alussa toimiessani suomalaisten siirtolaisten pappina Trelleborgissa, kutsuin monikymmenpäistä kirkkoväkeä ehtoolliselle, kukaan ei tullut. Selitys oli siinä että Kumitehtaan värväri asui Rovaniemellä ja seurakuntalaiseni olivat pääosin Suomen Lapista. Olivat oppineet rippikoulussa että ehtoollinen oli tuomioksi jos sitä ei oikealla mielellä nauttinut. Varminta oli olla nauttimatta. Pakotin sitten omakätisesti erään johtokuntamme jäsenen, Karin, tulemaan ehtoolliselle. Kari oli töissä kumitehtaan mustalla puolella ja toimi pyhäkoulumme opettajana sunnuntaisin.

Muutama viikko sitten olin hautajaisissa Strängnäsin tuomiokirkossa. Pidetty suomalaispappi saatettiin haudan lepoon. Hän oli itse ehdottomasti halunnut että hautaus tapahtuisi messulla. Ehtoollinen kun oli hänelle niin rakas. Ehtoolliselle pakottamani Kari oli lukenut peruskoulun ja lukion ja teologian ja vihitty papiksi viisitoista vuotta  myöhemmin. Nyt saimme me kaikki surevat viettää ehtoollista yli rajojen.

 

Toimiessani piiripappina kävi eräs musliminainen jumalanpalveluksissamme rukoilemassa. Hänelle oli kirkko tullut pyhäksi paikaksi, jossa hän kohtasi Jumalan, vaikka yhteinen kieli puuttuikin. Kerran sitten hän kauhukseni polvistui muun seurakunnan kanssa ehtoollispöytään. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä? Nainen ei ollut kastettu eikä varmaan edes halunnut kastetta. Kuuli vain Jumalan kutsun. Miten ratkaisin tämän ongelman? Jeesuksen ruumis sinun edestäsi annettiin hänellekin. Sai ehkä ensimmäistä kertaa tuntea itsensä yhdenvertaiseksi maassa kauan asuneitten kanssa.

 

Ei ehtoolliselle saa ketään pakottaa eikä sitä saa muslimeille jakaa. On meidänkin kirkossamme muutamia sääntöjä joita pitää noudattaa.

Jumala on kuitenkin suurempi kuin säännöt ja ehtoollinen murtaa kaikki rajat; ajan ja paikan ja sääntöjen.

Posted in Uncategorized | | 3 Comments

Könsneutrala äktenskap

November 19th, 2007 by tuulikki

Det som vi just nu diskuterar inom Svenska kyrkan är regeringens förslag till en ny äktenskapslag, där man inför begreppet könsneutrala äktenskap. Utredningen föreslår ytterligare att Svenska kyrkan skall kunna behålla sin vigselrätt och att ingen präst skall mot sitt samvete behöva förrätta samkönade vigslar.
 

Med anledningen av detta har jag kommit fram till följande funderingar:
Under större delen av min tid som präst i Svenska kyrkan har vi i kyrkobokföringen gjort skillnad på barn och barn; nämligen barn födda inom äktenskap och de oäkta barnen, som föddes utanför äktenskapet. Denna skamstämpel kan många fortfarande nu levande personer berätta om. Såvitt jag kommer ihåg var initiativet att avskaffa begreppet oäkta barn inte heller kyrkans. Nu finns det krafter som åter vill göra skillnad mellan barn och barn. Nu handlar det om barn inom äktenskap och barn inom partnerskap. För så blir ju konsekvensen om vi har två olika samlevnadsformer för olika familjer, äktenskap för de heterosexuella och partnerskap för den homosexuella familjen. Att ett barn har två mammor eller två pappor ryms inte i den trånga skapelseteologin som vissa har. Ordet – och man talar just om ordet – äktenskap skall vara reserverad för det äkta paret, en man och en kvinna. De oäkta kan benämnas på ett annat sätt.
 

På samma sätt har ordet präst traditionellt reserverats för en man och vi kvinnor kallades i början föraktfullt för prästinnor. Min egen titel domprost går inte att översätta till alla språk eftersom ett ord för en kyrklig ledare har ett manligt genus. Men enligt mitt sätt att se, är det idéerna som skall styra orden, inte tvärtom.
Om nu staten inom en snar framtid inför ett könsneutralt äktenskapsbegrepp bör en luthersk kyrka som inte ens uppfattar äktenskapet som ett sakrament, med glädje bejaka nyordningen. Den minskar diskrimineringen av homosexuella, en grupp som tillsammans med de oäkta barnen kyrkan har mycket att be förlåtelse om. Över hälften av alla äktenskap sker inom Svenska kyrkan. Det vore att lägga en stor börda på Sveriges homosexuella om det var för deras skull man skall har två förrättningar när man vill gifta sig. 
Skapelseteologin eller skapelseordningen som har hävdats i debatten är ett teologiskt begrepp som borde slängas i samma papperskorg som de oäkta barnen. Ordningen om att mannen skapades först och kvinnan sedan som ett komplement för att föda hans söner har använts som ett viktigt argument både mot kvinnors högre utbildning, rösträtt och mot prästämbetets öppnande för kvinnor. Den finns också som en teologisk grund i apartheid och 30-talets nazistiska kyrka. Nu har skapelseteologin livats upp för att bli ett slagträ mot de homosexuella.
En god skapelseteologi handlar om en Gud som inte bara har skapat färdiga ordningar i det förflutna utan fortsätter att skapa i dag: omsorg, kärlek, liv trygghet, gemenskap, frihet. Ett utvidgat äktenskapsbegrepp skulle kunna vittna om den levande Gudens befriande nyskapelse.
 

Det verkliga problemet, som kyrkorna borde ta itu med är, att det finns alldeles för lite kärlek i världen i dag och alldeles för få människor som vill lova varandra livslång trohet. Det är en utmaning som heter duga.

Posted in Uncategorized | | 1 Comments

Mitä vikaa Ruotsin kirkossa?

October 22nd, 2007 by tuulikki

Siitä on aikaa kun olen viimeksi kirjoittanut. Minut on valittu Uppsalan paikallislehden Uppsala Nya Tidningen´in stafettbloggaajaksi. Bloggaan joka päivä kahden viikon aikana ja tämä kai on aika hyvä syy.. Yksi viikko on jo takanapäin ja toinen on edessä. Jos haluat treenata Ruotsin kielen taitoasi käy seuraavalla sivulla: www.unt.se, löydät sieltä kuvani ja tekstini.

Mutta haluan kuitenkin kirjoittaa muutaman sanan Ruotsin kirkon vioista. Niistä jotka pahimmin kaivertavat juuri nyt mieltäni. Tässä maassa on se hyvä puoli että kritiikkiä saa esittää kirkon katon ollessa korkealla. Olen tällä palstalla tullut jonkinlaiseksi oman kirkkoni puolustajaksi. Suomessa kun näyttää olevan hyvin vähän tietoa, ainakin asiallista sellaista, asuinmaani kirkollisista oloista. Kaikki kirkot tarvitsevat kehittyäkseen kritiikkiä mutta silloin sen on oltava muuta kuin puuta heinää. Ruotsin kirkko on ainakin vielä evankelisluterilainen kansankirkko. Eikä tietenkään mikään taivaan esikartano, koska sen johdossa kaikilla tasoilla on erehtyväisiä ihmisiä.

Suomessa sanotaan joskus että kirkkomme täällä on politisoitunut. Olen jo aikaisemmin väittänyt että asia ei ole niin yksinkertainen kuin päältä näyttää. Luottamushenkilöissä on se vika että he viihtyvät aivan liian hyvin luottamustoimissaan eivätkä päästä nuoria kykyjä esille. Omassa hiippakuntahallituksessamme ovat useimmat jäsenet täyttäneet jo seitsemänkymmentä. Ne nuoret joita valitaan (meillähän on äänioikeus kirkollisissa vaaleissa 16 vuotta täyttäneillä) saavat kuulla negatiivisia huomautuksia nuoruudestaan eivätkä pääse tärkeille paikoille päättäjiksi.

Toinen vika Ruotsin kirkossa on epäselvä organisaatio ja kirkkojärjestyksen epätarkka määrittely mitkä ovat kirkkoneuvoston puheenjohtajan ja kirkkoherran tehtävät. Styra (ohjata, säätää, hallita määrätä, johtaa sanakirjan mukaan) on kirkkoneuvoston tehtävä ja leda (ohjata, määrätä johtaa, saman sanakirjan mukaan) on kirkkoherran tehtävänä. Tämä aiheuttaa ristiriitoja ja reviirien erilaista tulkintaa.

Kolmas vika on aivan liian pienet yksiköt. Tapasin tässä kirkkoherran joka kertoi yksipappisesta seurakunnastaan että hänen itsensä, sairastuttuaan, piti tehdä sairaana itselleen oma kuntoutusohjelmansa.

Neljäs vika on se että byrokratia valtakunnan- ja hiippakunnantasolla imee resursseja seurakunnista. Kirkon keskusbyrokratia paisuu kuin pullataikina, henkilökuntaa lisätään ja taloja vuokrataan. Viisi metriä seurakuntamme keskuksesta on iso kivitalo jota juuri kunnostetaan valtakunnan tason virkamiesten virkahuoneiksi. Meillä itsellämme on rahavaikeuksia ja olemme pakotetut vuokraamaan oman keskuksemme alakerran ravintolaksi. Toivottavasti tulevat ainakin syömään meille! Vähän matkan päässä on hiippakunnan kanslia jossa kuutisenkymmentä henkilöä tekevät samat työt kuin kymmenen henkilöä Suomessa! On kirkossamme paljon korjaamista. Muutoksia on tehtävä jotta kirkkomme voisi olla entistä enemmän Kristuksen kirkko.

Posted in Uncategorized | | 2 Comments

Ruotsin kirkolliskokous

September 30th, 2007 by tuulikki

Kuningattarella oli oranssinvärinen jakkupuku ja valkoinen hattu. Kuningas oli pukeutunut mustaan pukuun. Molemmat olivat hyväntuulisia ja iloisia kun toivotin heidät tervetulleiksi kirkolliskokouksen avajaisjumalanpalvelukseen tuomiokirkkoon. Kirkolliskokous Ruotsissa kokoontuu joka vuosi kahden viikon ajan, ensimmäinen viikko syyskuussa ja toinen lokakuussa. Sen 251 edustajaa valitaan suorilla kansanvaaleilla jotka toimitetaan joka neljäs vuosi. Rojalismi istuu vankasti Ruotsin kansassa ja kuningashuoneen osallistuminen avajaisiin on enemmän osoitus sen kiinnostuksesta kirkkoa kohtaan kuin siitä että valtiokirkkosysteemi olisi vielä voimissaan.

Muistona valtionkirkosta on kuitenkin se että jotkut poliittiset puolueet asettavat vaaleissa ehdokkaita ”nimeämisryhmiin”(nomineringsgrupper), joita ennen kutsuttiin puolueiksi. Tässäkin kirkolliskokouksessa on uusia ”epäpoliittisia” ryhmiä esimerkiksi ”Öppen kyrka” (Avoin kirkko) ja ”Frimodig kyrka” (sanakirjan mukaan ujostelematon, reipas). Tällä reippaalla ryhmällä on seitsemän edustajaa, jotka ujostelematta vastustavat naispappeutta ja parisuhteen siunaamista. Jotkut puolueet kuten esimerkiksi kansanpuolue ja vihreät eivät ole puolueina mukana vaan esimerkiksi nimeämisryhmä FISK inä (Folkpartister i Svenska kyrkan). Ainoastaan Keskustapuolue ja Sosiaalidemokraatit haluavat jatkaa omina nimeämisryhminään. Oikeistopuolueen (Moderata Samlingspartiet) sisällä asiasta keskustellaan.

Toisin kuin Suomessa joskus saan kuulla väitettävän, eivät valtiopäivien poliittiset puolueet pahemmin vaikuta omiin edustajiinsa. Nimeämisryhmillä on oma ohjelmansa. Viime hiippakunnanhallituksen kokouksessa, kun äänestettiin Ruotsin hallituksen pyytämästä lausunnosta, äänestivät hallituspuolueet esitystä vastaan ja sosiaalidemokraatit sen puolesta. Kun omassa kirkkoneuvostossamme oikeistopuolue kärsi tappion vaaleissa ja puheenjohtaja olisi pitänyt vaihtaa, ehdottivat sosiaalidemokraatit hänen uudelleen valintaansa. Hän kun oli pätevä ja hyvä puheenjohtaja, hänen puoluetaustallaan ei ollut mitään merkitystä.

Kirkolliskokouksessa on kuten tavallista paljon esityksiä ja aloitteita. Julkisuutta eniten on saanut aloite siitä että kirkon pitäisi luopua vihkimisoikeudesta. Se ehdottaa että kaikille Ruotsissa naimisiin meneville tulisi pakollinen siviilivihkiminen ja eri kirkot saisivat sitten siunata niitä joita haluavat. Oma toiveeni olisi että tämä aloite haudattaisiin syvälle maan rakoon.

Voi olla että toiveeni ei toteudu sillä muutamat Ruotsin piispat ovat jo hyvässä vauhdissa romuttamassa kansankirkkoa ja tukevat aloitetta. Onneksi heillä ei ole äänioikeutta kirkolliskokouksessa - vain puhe ja osallistumisoikeus. Omasta mielestäni kirkollinen vihkiminen on eräs niistä instituutioista, jotka pönkittävät Ruotsin kirkkoa kansankirkkona. Kirkko on koko ajan luisumassa yhteiskunnan marginaalin. Olisi tietenkin eri asia jos valtio haluaisi ottaa vihkimisoikeuden kirkolta, mutta että kirkko itse ehdottaa sellaista ja pakottaa omat jäsenet kahteen toimitukseen!  On todella tyhmää sahata sitä oksaa jolla itse istutaan. Kun keväällä keskusteltiin koulun päättäjäisten kieltämisestä kirkoissa, ei sekään ehdotus tullut islaminuskoisilta tai aktiivi-ateisteilta vaan eräältä omista piispoistamme!

Posted in Uncategorized | | 7 Comments

Biskopsskjortan

September 10th, 2007 by tuulikki

Mycket roligt har jag hunnit ha denna sommar, som nu plötsligt har förvandlats till höst. I augusti firade vi ett studentjubileum. Det var jämna år sedan vi tog studenten från Raumo Flicklyceum. Ett femtiotal mogna och erfarna kvinnor hade samlats till samtal och fest. I samband med detta träffade jag Maija, hon var en av två tjejer med högsta betyg, sex laudaturer. Oöverträfflig i latin. Det var hon som med rektorn fick plantera självständighetens gran på skolgården. Landet firade jämna år även då. Granen som hyllade självständigheten dog och Maija blev kommunist under fortsatta studier, ateist hade hon kanske varit sedan länge.

Därför var min förvåning var stor när jag upptäckte att hon hade en biskopsskjorta på sig. Varför i all världen?! Undrade jag. Varför har du en tröja där det står Agricola 2007? Mikael Agricola var den biskop på 1500-talet i Finland som genomförde reformationen, samtida med Olaus och Laurentius Petri på den här sidan Bottenviken.

Vet inte du Tuulikki att Agricola är finska skriftspråkets fader? Det är inte för att han är biskop utan för att han har skapat och utvecklat finskan, som jag hyllar honom, sade Maija, bibliotekarie till yrket. Det blev inte något djupare samtal om detta, bara lite skoj om min egen misslyckade ”biskopskarriär” i Finland. Men när jag sedan har funderat kring ateisten med biskopströjan hade det funnits mycket att tillägga. För Mikael Agricola hade aldrig blivit någon fader för det finska skriftspråket om han inte hade varit biskop. Han hade inte behövt utveckla språket i skriven form om han inte skulle översätta Bibelns skrifter till finska. Vår historia i Norden är sammanvävd med kristendomen och det går inte ens att tänka bakåt utan att ha ordentliga kunskaper även i kyrkohistoria.

Vi vet ganska väl varför våra församlingsmedlemmar utträder ur Svenska kyrkan eftersom de flesta besvarar en enkät från oss. Huvudorsaken är att man inte delar Svenska kyrkans tro. Man tror inte på Gud och därför vill man inte heller betala sin medlemsavgift. Vi har helt misslyckats att kommunicera med folket att tillhörigheten inte bara handlar om tro. Medlemsavgifterna bekostar också det bevarande av kulturarvet som Svenska kyrkan står för. Och mycket annat, t.ex. musiklivet hos oss i Sverige skulle bli betydligt fattigare om kyrkomusiken skulle försvinna. En av våra satsningar på musiken är en ny orgel i Uppsala domkyrka, som håller på att byggas. Orgeln behöver en läktare. För läktarbygget behövde man gräva i jorden under golvet. Vid utgrävningarna upptäckte arkeologerna en källare från medeltiden utöver de över hundra avlidna personer som legat begravda under golvet. Arkeologerna har fått helt nya kunskaper. Vem har bekostat det? Våra medlemmar förstås. Häromkvällen undrade tiotals människor över varför domkyrkan inte är upplyst på kvällarna. Svaret är att vi inte har råd. Vi har fått kraftigt minskade inkomster när medlemsavgifterna krymper. Agricola var finska skriftspråkets fader men det hade han aldrig blivit utan medlemsavgifterna!

Posted in Uncategorized | | 0 Comments

Pride-paraati

August 9th, 2007 by tuulikki

Oli paahtava auringonpaiste ja Tukholman katujen varsilla satojatuhansia käsiään taputtavia ihmisiä. Harvoin saa kokea että ihmiset hurraavat kun näkevät kristittyjä sanoi tukholmalainen kirkkoherra Eva kulkiessamme viime lauantaina Pride-paraatissa. Ruotsin kirkolla oli ensi kertaa oma osasto jonka tunnuksena oli: Suurin on rakkaus. Meitä oli siellä satakunta marssijaa. Tukholman ja Uppsalan tuomiorovastit oli erikseen kutsuttu. Kollegallani Åkella oli varmuuden vuoksi vaimo mukana. Åke saarnasi sunnuntai-iltana Tukholman tuomiokirkossa pidetyssä messussa. Koskaan ei kuulemma siellä ole yhtä ahdasta kuin Pride-viikon päättävässä jumalanpalveluksessa. Kirkko ja kristityt olivat aktiivisesti muutenkin mukana viikon aikana järjestämällä keskusteluja, messuja ja toimintaa lapsille. Paraati koostui kymmenistä tuhansista ihmisistä ja oma osastomme kuului niihin joissa oli vähiten karnevaalitunnelmaa. Homoseksuaalisten paraatista on tullut todellinen kansanjuhla, josta eivät edes Ruotsin puoluejohtajat pysy poissa.

Sain taas aihetta kiittää Jumalaa hyvästä maasta jossa saan asua ja olla ylpeä kirkosta jota saan palvella.

Näin hyvin eivät asiat ole läheskään kaikkialla. Homoseksuaalisuus on rikos 85 maassa. Yhdeksässä maassa tuomitaan siitä kuolemanrangaistus. Riikassa kesäkuussa pidetyssä paraatissa tarvittiin 1800 poliisia suojelemaan 400 osallistujaa väkivaltaisilta vastamielenosoittajilta. Muutama viikko sitten olivat vastaavat luvut Jerusalemissa 8000 poliisia ja 2000 paraatiin osallistujaa. Väkivalta normista poikkeavia kohtaan lisääntyy kaikkialla, myös Ruotsissa.

 

Posted in Uncategorized | | 13 Comments

« Previous Page — Next Page »