TERVETULOA UUSI PALKKAUSJÄRJESTELMÄ!

May 22nd, 2007 by admin

Kirkko valmistautuu uuteen palkkausjärjestelmään. Tie on ollut kuoppainen ja kuoppia on vielä edessä. Mutta UPJ tulee ja hyvä niin.

Kun yliopistoissa siirryttiin kannustavaan palkkaukseen, kritiikki oli kova. Sivustakatsojana olisi luullut, että yliopistojen henkilökunta on muutoksille altista ja ennakkoluulotonta porukkaa. Toisin kuitenkin kävi. Poru oli kova, mutta nyt sielläkin uusi järjestelmä toimii.

Kun kirkko aloitti siirtymisen vastaavaan järjestelmään, monet pelkäsivät vastaavia reaktioita. Kirkon puolella ongelmat ovat kuitenkin olleet lähinnä käytännöllisiä. Siirtymisen aikataulu oli liian nopea ja tästä johtuen uuden järjestelmän käyttöön ottaminen on takkuillut. Viime vaihessa myös kirkon työntekijöitä edustavien järjestöjen eripura on hankaloittanut suunnitelmien toteutumista.

Olen osallistunut piispajäsenenä Kirkon työmarkkinalaitoksen toimintaan. Varsin pian minulle kävi selväksi, että uusi järjestelmä on toivottava ja jopa välttämätön. Seurakuntien johdolta on tähän mennessä puuttunut johtamisen välineitä. Nyt on tarjolla yksi lisää.

Palkkaus on osa nykyaikaista johtamista. Toki palkkaus myös turvaa riittävän aineellisen pohjan työntekijälle. Se on edelleenkin tärkeä palkkauksen peruste. Toisaalta palkkauksella voidaan myös ohjata työyhteisön voimavaroja oikeaan suuntaan. Myös työntekijöiden motivointi on mahdollista oikein kohdennetulla palkkauksella.

Yksi usein kuultu kritiikki uutta palkkausjärjestelmää kohtaan on sen vaatima byrokratia. Juuri nyt sitä riittää.  Alkumetrit ovat tukalia. Mutta kun järjestelmä löytää uomansa, turha paperisota lakkaa. Toinen kritiikin aihe on se, että kannustava palkkaus loisi työpaikoille suosikkijärjestelmän. Tämä kritiikki on otettava vakavasti.

Uusi palkkausjärjestelmä on iso haaste johtajuudelle. Siksi UPJ:stä olisi käytävä syksyllä keskusteluun, jossa etsittäisiin järjestelmän mahdollisuuksia ja pyrittäisiin välttämään sudenkuoppia. Hedelmättöman vastarinnan aika on ohi.

Uusi palkkausjärjestelmä ei tähtää työntekijöiden ryöstöviljelyyn eikä hiostamiseen. Parhaimmillaan se lisää työn iloa, kun hyvästä ja innovoivasta työstä saa myös aineellisen palkkion. Yhtä tärkeätä on myös järjestelmään liittyvät esimies-työntekijä-keskustelut, joissa esimies antaa kiitosta luovasta työstä.

Näen järjestelmän mahdollisuutena. Saman aikaan on kuitenkin arvioitava sen toimivuutta ja sudenkuoppia. Luulenpa, että alussa on edessä takkuja, mutta kymmenen vuoden kuluttua alkavat hedelmät kasvaa UPJ:n puussa.

Posted in Heikan kirjoituksia | | 0 Comments

NUORET AIKUISET TULEVAT

May 14th, 2007 by admin

Terveisiä kirkoliskokouksesta! Viikko vierähti kirkkoa uudistaessa.

Monesti on käynyt niin, että paluumatka kirkolliskokouksesta on tapahtunut murheellisella mielellä. Varsinkin viime aikoina eturivissä olevat piispat ovat saaneet osakseen kovia sanoja ja moitteita selonteostaan, jolla on koetettu saada naispappeuden vastustajien aiheuttamat työyhteisölliset ongelmat poistetuiksi. Piispakauteni jokaisessa kirkolliskokouksessa on kuultu kovia sanoja naispapeista ja homoseksuaalisesti suuntautuneista lähimmäisistämme. Pieni vähemmistö on ottanut foorumin haltuunsa ja monien kärsivällisyys on koetuksella. Ollakseni rehellinen tunnustan, että monta kertaa on tehnyt mieli kävellä ulos salista.

Nyt kuitenkin kevätistunnossa oli monta valopilkkua. Tiistaina käytiin hieno keskustelu ilmastonmuutoksen kirkolle asettamasta haasteeesta. Puheenvuoroissa arvioitiin ilmastonmuutosta teologiselta, eettiseltä ja käytännölliseltä kannalta. Espoon hiippakunnan kirkolliskokousedustaja meteorologi Markku Seppänen antoi asíantuntemuksensa kokouksen käyttöön ja päätti puheenvuoronsa arvioon, että pohjimmiltaan ilmastonmuutoksessa on kyse arvoista. Ja juuri arvovaikuttaminenhan on kirkon tehtävä.

Toinen ilonaihe oli nuorten aikuisten näkyvä läsnäolo kokouksessa. Kirkon ulkomaanavun Changemaker-liike toi omat terveisensä. Heidän läsnäolonsa toi merkittävää lisäarvoa kokoukseen. Tärkeäksi koin myös Nuori aikuinen kirkon jäsenenä-projektin edustajien läsnäolon kokouksessa. He jakoivat kirkon päättäjille tarkoitettua Yhteys pätkii-kirjasta, joka avaa kirkon verrattain ikääntyneille päättäjille oven aivan toisenlaiseen maailmaan.

Itse edustan kirkon jo harmaantuvia vaikuttajia. Siitä huolimatta luin ilolla projektin toimittamaa dokumenttia. Haluaisin todella elää siinä kirkossa, jota Yhteys pätkii-kirjanen kuvaa.

Mainittu dokumentti kertoo, että nuoret aikuiset ovat hengellisesti tiedostavia ja etsiviä ihmisiä. Voiko olla parempaa sillanpäätä kirkolle nuorten aikuisten maailmaan! Toisaalta dokumentissa todetaan, että valitettavan usein kirkko näyttäytyy epäöoleellisiin kysymyksiin jumiutuneena, erilaisuutta vierastava ja yhdenmukaisuuden vaatimuksia esittävänä instituutiona. Siksi etsivät nuoret aikuiset eivät kolkuttele kirkon ovia.

Nuorten aikuisten kohtaaminen vaatii kirkon päättäjiltä melkoista uudelleen ajattelua. Tätä auttaisi, jos nuoret aikuiset tulisivat suurin joukoin mukaan kirkon päätöksentekoon. Kohta siihen on realistiset mahdollisuudet, kun 16-vuotiaat pääsevät äänestämään.

Nuoret aikuiset tulevat. Odotan innoissani!

Posted in Heikan kirjoituksia | | 5 Comments

HENKILÖSEURAKUNNAT TULEVAT

May 4th, 2007 by admin

Runsaat kymmenen vuotta sitten vedin seurakuntahallinnon uudistamiseen tähtäävää komiteaa. Mietintömme nimeksi tuli “Yhteistyön kirkko”. Elettiin syvän laman aikaa ja seurakuntarakennetta oli uudistettava sekä toiminnallista että taloudellisista syistä. Esitimme neljää seurakuntatyyppiä. Ne olivat perusseurakunta, alueseurakunta, seurakuntayhtymä ja henkilöseurakunta. Perusseurakunnat muodostaisivat yhteistoiminta-alueita esimerkiksi rovastikunnallisella pohjalla. Tämän ratkaisun seurauksena syntyisi sekä säästöjä että lisää tehoja. Yhtymä oli kolmas  yhteistyörakenne. Näihin rakenneuudistuksiin ehdotimme varattavaksi runsaat porkkanarahat.

Mietintö sai tylyn vastaanoton, osin siitä syystä, että mietinnön valmistumisen aikaan oli taas päästy noususuhdanteen imuun. Säästöt ja uudistukset unohtuivat. Nyt kun uudet säästöt ovat taas edessä, valittu etenemistapa noudattaa vuosikymmenen takaista mietintöä. Missä olisimme, jos jo tuolloin olisi ollut viisautta tehdä välttämättömät uudistukset?

Erityisen tylyn vastaanoton sai ehdottamanne ns. henkilöseurakunta. Tämä oli paikkasidonnaisuudesta vapaa yhteisö, johon liityttäisiin elämäntapojen ja arvojen perusteella. Kun nykyinen rakenne on ns. parokiaalinen (alueellinen), henkilöseurakuntaan voi liittyä asuinpaikasta riippumatta.

Mietintömme perusteli henkilöseurakunnan mielekkyyttä edessä olevilla elämäntapojen ja arvojen muutoksilla. Jo tuolloin oli nähtävissä, että kirkko moniarvoistuu ja liberaalien sekä konservatiivien jännite kasvaa. Myös nuorten aikuisten vaikeus sitoutua alueellisiin seurakuntiin oli nähtävissä. Kritiikki oli tuolloin kovaa. Komiteaamme syytettiin jopa kirkon hajoittamisesta.

Tutkija Valdemar Kallunki tutkii seurakuntien ja kuntien yhteistyötä Kirkot ja EU-hankkeen puitteissa. Hän on ottanut henkilöseurakuntahankkeen esille hyvin valaisevassa artikkelissa (HS 4.5.2007) Kallunki toteaa sen kultuurisen muutoksen, jota komiteamme mietinnössä ennakoitiin. Kirkko on voimakkaasti moniarvoistunut. Jännitteet ovat kasvaneet. Nuoret aikuiset eivät sitoudu parokiaalisiin seurakuntiin. Ihmiset liittyvät yhteen entistä vähemmän paikallisesti ja entistä enemmän elämänvalintojen perusteella. Kirkon jäsenyys heikkenee, koska erityisesti urbaanissa ympäristössä paikallinen yhteys ei enää sido yhteen.

Tässä tilanteessa kirkkko voi jatkaa entisellä tiellä. On kuitenkin todennäköistä, että jäsenyyden rapautuminen jatkuu. Jäsenyyttä voitaisiin vahvistaa Kallungin ehdottamalla tavalla. Hän esittää, että alueellisen rakenteen rinnalle voitaisiin luoda elämäntyyleihin perustuvia henkilöseurakuntia, jotka purkaisivat olemassaolevia paineita. Henkilöseurakunta ei olisi alueellisen seurakunnan kilpailija, vaan osa muutoksen hallintaa.

Kallunki esittää yhden merkittävän varauksen. Henkilöseurakuntaa ei tulisi perustaa kirkon opista poikkeaviin tarkoituksiin (esim. Nokian herätys) tai syrjintätarkoituksiin ( naispappeuden jyrkät kannattavat). Henkilöseurakunnan opillinen perusta olisi kirkon tunnustus ja se liittyisi kirkon olemassaolevaan haliintorakenteesen.  Henkilöseurakunta vastaisin siihen hengelliseen etsintään, joka ei kotiudu alueeelliseen seurakuntaan.

On enemmän kuin todennäköistä, että tämäntyyppinen kokeilu alkaa. Mieluummin aikaisin kuin liian myöhään.

Posted in Heikan kirjoituksia | | 4 Comments