ASUNNOTTOMIEN MÄÄRÄ JÄLLEEN NOUSUSSA

October 20th, 2008 by admin

Perjantaina 17.10.2008 vietettiin koko maassa asunnottomien päivää. Omassa hiippakunnassani päivää vietettiin varsin monipuolisesti. Oli päättäjien seminaari, jossa mietittiin keinoja asuntojen määrän lisäämiseksi. Oli messu ja asunnottomien yön tulien sytyttäminen. Oli ruoka-ja vaatejakelua. Oli sopan syömistä ja keskusteluja asunnottomien kanssa. Päivän vietosta hahmottui varsin kattava kuva siitä, mitä asunnottomille kuuluu.

Vielä vuosi-pari sitten näkymät olivat valoisat. Kuntien ja seurakuntien ponnistelut asuntojen rakentamiseksi toivat tulosta. Asunnottomien määrä kääntyi selvään laskuun. Myös seurakunnat ovat rakentaneet tukiasuntoja kaikkien seurakuntayhtymien alueella

Viime aikoina asunnottomien määrä on taas nousussa. Viimeisiä lukuja ei ole tiedossa, mutta kentällä vallitsee selkeä käsitys tilanteen pahenemisesta. Espoossa suurimmat ongelmat ovat nuorten ja maahanmuuttajien elämässä. Näillä ryhmillä asunnottomuus on Espoossa pahempaa kuin muualla pääkaupunkiseudulla.

Koko maassa suuri haaste on löytää asuntoja ihmisille, joilla on asunnottomuuden lisäksi myös muita ongelmia, esimerkiksi alkoholismia tai epäsosiaalista käyttäytymistä. Heille ei asuntoja ole tarjolla eivätkä kaupunkien asukkaat ota mielellään heitä myöskään naapureikseen.

Asunnottomuus ei ole kuitenkaan vain seinien ja katon puutetta. Asunnottomuus on myös henkistä. Asunto on koti. Se on yhtä tärkeä ihmisen identiteetille kuin kotiseutu ja isänmaa. Seurakunnilla on vastuu erityisesti asunnottomuuden henkisestä ulottuvuudesta. Kotiutuminen ja juurtuminen ovat kirkon työntekijöiden erityinen haaste.

Kaupunkien, kirkon ja kansalaisjärjestöjen seminaarissa vallitsi päättäväinen henki. Finanssikriisin ja ruokakriisin maailmassa tarvitaan yhä kasvavia ponnisteluja. Mutta mitä teemme heille, jotka eivät halua tukiasuntoja ja asuntoloita omaan kaupunginosaan?

Posted in Heikan kirjoituksia | | 3 Comments

SUOMI TARVITSEE SUURTA KASVATUSKESKUSTELUA

October 10th, 2008 by admin

Otsikko ei ole omani vaan nuorisotutkija Tommi Hoikkalan. Hän käytti merkittävän puheenvuoron torstaina 9.10.2008 Suomen Akatemian järjestämässä tilaisuudessa, jossa arvioitiin Kauhajoen tapahtumia tutkijoiden näkökulmasta.

Puheenvuoro ansaitsee huomion. Suomen koululaitos on saanut Pisa-tutkimusten ansiosta kansainvälistä huomiota. Kouluamme saavutaan ihailemaan kaukaa. Miten tähän kuvioon sopivat Jokelan ja Kauhajoen tapahtumat? Kertovatko ne, että olemme unohtaneet koulun tärkeimmän tavoitteen. Eikö koulussa sittenkin tulisi tähdätä ihmisenä kasvamiseen ja sivistykseen? Eikö sydämen sivistys ole monin verroin arvokkaampi asia kuin sinänsä tarpeellinen tiedon hankinta?

Milloin Suomeen saapuu kansaivälisiä tutkijoita ihailemaan kouluamme, jonka oppilaat voivat hyvin, kannustavat toisiaan ja viihtyvät koulussa? Milloin maamme rajojen ulkopuolelle kaikuu viesti siitä, että Suomen kouluissa koulukiusaaminen on saatu tyystin loppumaan? Tätä aikaa odotan malttamattomana!

Lainattakoon tässä toistakin puheenvuoroa. Pääministeri Matti Vanhanen puhui viikko sitten Jyväskylän lyseon juhlassa viisaita. Hänkin littyi Kauhajoen tapahtumiin ja jatkoi sitten : “Tarvitsemme kouluihimme hengellistä ja maallista sivistystä.”

Hoikkala ja Vanhanen vetävät samaan suuntaan. Koulut tarvitsevat uudenlaisia kasvatustavoitteita. Tieto paisuttaa, rakkaus rakentaa. Tämä apostoli Paavalin hieno lause kelpaisi myös uuden kasvatuskeskustelun motoksi.

Viime aikoina on monilta tahoilta väitetty, ettei uskonto kuulu kouluhin ja päiväkoteihin. Vanhoja kristillisiä perinteitä on savustettu ulos kasvatusjärjestelmästämme. On hyvä painaa mieleen Vanhasen ja Hoikkalan kommentit. Niitä voimme lainata, kun keskustelu uskontokasvatuksen asemasta kouluissamme ja päiväkodeissamme taas käynnistyy.

Posted in Heikan kirjoituksia | | 40 Comments