SE ON LIIKETTÄ!

December 11th, 2008 by heikka

Joulu on täynnä verbejä. Jouluevankeliumissa “lähdetään matkaan, kiiruhdetaan, hypähdetään, synnytetään, etsitään, nähdään ja ollaan ihmeissään”. Joulunalusarjessa “leivotaan, ostetaan, siivotaan, matkustetaan”. Joskus myös ” pelätään ja paetaan.” Joulu tuottaa liikettä.

Joulun syvin olemus on juuri liikkeessä. Jumala kääntyi kasvokkain luomakuntansa kanssa. Jumala ojensi olemuksensa sinne, missä verotuspollitiikka riepotti uupunutta kansaa. Ja sinne, missä huomisen sarastus hämärtyi huolten alla. Jumala tuli ja jätti jälkensä pihapiiriin, paimenten ahavoituneisiin käsiin ja itäisten tietäjien hämmentyneisiin kasvoihin. Jumala kääntyi, saapui ja katsoi. Tämän liikkeen voimistamina mekin uskallamme katsoa - itseämme ja toinen toistamme. Rohkenemme liikkua siihen suuntaan, mitä syvästi kaipaamme.

Joulukertomuksen ihmisten liikkumista seurasi kertosäe, joka toistui. “Älä pelkää, älkää pelätkö.” Joulun perushahmot - nuori nainen, isyyteen havahtuva mies, yövuoron paimenet - saivat kaikki samankaltaisen kohtelun. Kaikkia rohkastiin tasa-arvoisesti. Ennen kuin he edes huomasivat sitä pyytää. Tuo kehotus vahvisti jaksamaan eteenpäin, piti liikkeessä.

Jouluumme kuuluu liike - mieli liikkuu sinne, mitä kaipaa. Valmistelujen paine ja muistamisen halu luovat liikettä. Jouluun liittyvä liike on ihmisen ikävää sinne, missä olisi hyvä tahto toisiamme kohtaan. Jumalan jouluinen liike meihin päin liikuttaa meitä toisiamme kohti. Se avaa meissä kaipuun olla hyviä ja armollisia tosillemme. Joulun alusviikkojen kiireessä on usein kysymys siitä, että etsimme erilaisia tapoja osoittaa toisillemme hyvää tahtoa. “Tekee mieli tehdä hyvää.”

Jouluna Jumala on liiikkeellä. Usein meidän ihmisten hahmossa. Silloin mieli liikkuu epätoivosta luottamukseen. Silloin pimeässäkin jaksaa.

Posted in Heikan kirjoituksia | | 9 Comments