HENKILÖSEURAKUNNAT TULEVAT

May 4th, 2007 by admin

Runsaat kymmenen vuotta sitten vedin seurakuntahallinnon uudistamiseen tähtäävää komiteaa. Mietintömme nimeksi tuli “Yhteistyön kirkko”. Elettiin syvän laman aikaa ja seurakuntarakennetta oli uudistettava sekä toiminnallista että taloudellisista syistä. Esitimme neljää seurakuntatyyppiä. Ne olivat perusseurakunta, alueseurakunta, seurakuntayhtymä ja henkilöseurakunta. Perusseurakunnat muodostaisivat yhteistoiminta-alueita esimerkiksi rovastikunnallisella pohjalla. Tämän ratkaisun seurauksena syntyisi sekä säästöjä että lisää tehoja. Yhtymä oli kolmas  yhteistyörakenne. Näihin rakenneuudistuksiin ehdotimme varattavaksi runsaat porkkanarahat.

Mietintö sai tylyn vastaanoton, osin siitä syystä, että mietinnön valmistumisen aikaan oli taas päästy noususuhdanteen imuun. Säästöt ja uudistukset unohtuivat. Nyt kun uudet säästöt ovat taas edessä, valittu etenemistapa noudattaa vuosikymmenen takaista mietintöä. Missä olisimme, jos jo tuolloin olisi ollut viisautta tehdä välttämättömät uudistukset?

Erityisen tylyn vastaanoton sai ehdottamanne ns. henkilöseurakunta. Tämä oli paikkasidonnaisuudesta vapaa yhteisö, johon liityttäisiin elämäntapojen ja arvojen perusteella. Kun nykyinen rakenne on ns. parokiaalinen (alueellinen), henkilöseurakuntaan voi liittyä asuinpaikasta riippumatta.

Mietintömme perusteli henkilöseurakunnan mielekkyyttä edessä olevilla elämäntapojen ja arvojen muutoksilla. Jo tuolloin oli nähtävissä, että kirkko moniarvoistuu ja liberaalien sekä konservatiivien jännite kasvaa. Myös nuorten aikuisten vaikeus sitoutua alueellisiin seurakuntiin oli nähtävissä. Kritiikki oli tuolloin kovaa. Komiteaamme syytettiin jopa kirkon hajoittamisesta.

Tutkija Valdemar Kallunki tutkii seurakuntien ja kuntien yhteistyötä Kirkot ja EU-hankkeen puitteissa. Hän on ottanut henkilöseurakuntahankkeen esille hyvin valaisevassa artikkelissa (HS 4.5.2007) Kallunki toteaa sen kultuurisen muutoksen, jota komiteamme mietinnössä ennakoitiin. Kirkko on voimakkaasti moniarvoistunut. Jännitteet ovat kasvaneet. Nuoret aikuiset eivät sitoudu parokiaalisiin seurakuntiin. Ihmiset liittyvät yhteen entistä vähemmän paikallisesti ja entistä enemmän elämänvalintojen perusteella. Kirkon jäsenyys heikkenee, koska erityisesti urbaanissa ympäristössä paikallinen yhteys ei enää sido yhteen.

Tässä tilanteessa kirkkko voi jatkaa entisellä tiellä. On kuitenkin todennäköistä, että jäsenyyden rapautuminen jatkuu. Jäsenyyttä voitaisiin vahvistaa Kallungin ehdottamalla tavalla. Hän esittää, että alueellisen rakenteen rinnalle voitaisiin luoda elämäntyyleihin perustuvia henkilöseurakuntia, jotka purkaisivat olemassaolevia paineita. Henkilöseurakunta ei olisi alueellisen seurakunnan kilpailija, vaan osa muutoksen hallintaa.

Kallunki esittää yhden merkittävän varauksen. Henkilöseurakuntaa ei tulisi perustaa kirkon opista poikkeaviin tarkoituksiin (esim. Nokian herätys) tai syrjintätarkoituksiin ( naispappeuden jyrkät kannattavat). Henkilöseurakunnan opillinen perusta olisi kirkon tunnustus ja se liittyisi kirkon olemassaolevaan haliintorakenteesen.  Henkilöseurakunta vastaisin siihen hengelliseen etsintään, joka ei kotiudu alueeelliseen seurakuntaan.

On enemmän kuin todennäköistä, että tämäntyyppinen kokeilu alkaa. Mieluummin aikaisin kuin liian myöhään.

Posted in Heikan kirjoituksia | |

4 Responses to ' HENKILÖSEURAKUNNAT TULEVAT '

Subscribe to comments with RSS or TrackBack to ' HENKILÖSEURAKUNNAT TULEVAT '.

  1. Vesa Koivisto said,

    on May 6th, 2007 at 4:56 pm

    Mielestäni tämä kysymys henkilöseurakunnista on tärkeä nostaa jälleen esille. Muistaakseni Porvoon piispa Erik Vikström sen pari vuotta sitten otti myös esille. Henkilöseurakuntaan liittyy monia kysymyksiä, joita ei ole aivan helppo ratkaista. Henkilöseurakunta kerää helposti “aktiivisen seurakuntaväen” ja miten silloin käy paikallisten seurakuntien toiminnan, uhkaako sitä näivettyminen? Olisiko kevyempi ratkaisumalli Helsingin seudulla toimivan luterilaisen Verkostoyhteisön tapainen soluyhteisö, joka toimii paikallisen seurakunnan yhteydessä ja Tampereen Messukylän seurakunnan yhteydessä toimivan soluyhteisön malli?

    Milanossa tutustuin pari vuotta sitten paikalliseen katoliseen seurakuntaan (www.santeustorgio.it) ankkuroituvaan soluyhteisöön, jonka toiminta oli kiinteä osa seurakunnan toimintaa. Väkeä soluyhteisöön kuului koko Milanon seudulta niin paljon, että messuja vietettiin 3-4 kpl joka sunnuntai. Olisiko tämänkaltainen malli parempi kuin erillisten henkilöseurakuntien perustaminen?

  2. Valdemar Kallunki said,

    on May 8th, 2007 at 1:51 pm

    Tervehdys, arvoisa piispa!

    Olen todella iloinen, että piispan taholta voi saada julkista tukea konkreettiselle seurakuntahallinnon uudistamisesitykselle.

    Seurakuntahallinnon uudistamisen komitea teki aikanaan pohjatyön henkilöseurakuntien esiin nostamiseksi. Toivottavasti aika on nyt kypsyttänyt näkemään, että seurakuntarakennetta koskevat muutokset ovat välttämättömiä. Alueellinen seurakuntarakenne on joka tapauksessa haasteiden edessä. Yhdellä seurakuntamuodolla ei voida kattavasti vastata ihmisten tapaan elää ja järjestäytyä sosiaalisesti.

    Jatkaminen entisellä mallilla on kyllä mahdollista.
    Uhkana on kuitenkin jäsenyyden heikkeneminen edelleen. Kielteistä kehitystä voitaisiin ainakin hidastaa, jos seurakuntajärjestelmä saataisiin heijastamaan kirkon sisällä vaikuttavia liberaaleja ja konservatiivisia ajatuksia. Luonnollisesti opin rajoissa. Samalla myös tilaa tulisi myönteiselle oman ajattelutavan edistämiselle. Nythän merkittävin osa kirkon saamasta julkisuudesta keskittyy sisäisiin ristiriitoihin.

  3. Arhi, Finnsanity said,

    on May 10th, 2007 at 1:58 am

    Kirkolla ei ole mitään hallittua muutosta edessä.

    Vain kaoottinen mureneminen ja yksityisten kirkkoseurakuntien tuleva kilpailu hajoavan kirkkoruumiin ääressä hyvin vieroitettujen ja epäaktivoitujen jäsenten epävarmuudesta.

    Kirkossa
    On toiveita mutta ei rohkeutta.
    On ennusteita mutta ei näkemystä.
    On rauhaa - seuraamuksien sokean kieltämisen hinnalla.

    Vain muutoksen estäminen on ollut kirkossa hallittua ja siunattua. Lasku ahdasmielisyydestä ja sisäinpäänkääntyneestä kirkkopolitiikasta juoksee kirkon edellä repivää tulevaisuutta pedaten.

    Fundamentalististen byrokraattien valtaama ja muokkaama kirkkosysteemi keskittyy vain homeisen kirkkokulttuurin ja mollivoittoisen rituaaliestetiikan ylläpitoon. Ah rapautuvia kirkkorakennuksia ja niihin kaadettujen miljardien taivaallista autuutta.

    Ja tämä pyhä kulttuuri vielä syyllistää lehtimiehiä ja julkisuutta kaupan päälle, tyylilleen uskollisesti, puuttumisesta kirkon tasa-arvottomuuskulttuuriin ja menneisyyden ihmiskuvan muuttumattomuutta ihaileviin ankkureihin;
    http://www.nelonen.fi/uutiset/uutinen.asp?cat=1&d=6624

    .

  4. mikko heikka said,

    on May 22nd, 2007 at 12:56 pm

    Hyvät kommentoijat!

    Kiireitteni vuoksi ehdin vasta nyt reagoimaan näkemyksiinne. Kiitos niistä joka tapauksessa!

    Parokiaalisen seurakuntarakenteen kriisi on ilmeinen. Kun pääkaupunkiseudulla ollaan kohta tilanteessa, että vain puolet seurakunnan alueella asuvista kuuluu kirkkoon, on aika arvioida seurakuntarakennetta uudelleen. Tämä aika ei ole kovinkaan kaukana.

    Henkilöseurakuntamalleja on monenlaisia. Ulkomailta löytyy hyviä malleja, niinkuin Vesa Koivisto esitti. Henkilöseurakuntaa ei tarvitse rakentaa “kaikilla herkuilla”, vaan se voi olla kevyt “sissiseurakunta”, joka toimii parokiaalisen rakenteen sisällä kirkon parhaaksi.

    Nuorten aikuisten katastrofaalisen alhainen sitoutuminen kirkkoon on asia, jonka tulisi herättää kirkon päättäjät. Nuorten aikuisten sissiseurakunniksi voitaisiin perustaa kevyitä yhteisöjä, jotka toimisivat kirkon puitteissa. Heille annettaisiin resursseja ja päätösvaltaa tarpeen niin vaatiessa. He saisivat myös oikeuden “tuotekehittelyyn” sellaisen seurakuntaelämän rakentamiseen, joka ei ole nykyisen parokiaalisen rakenteen puitteissa mahdollista.

    Tämäntyyppinen aloite oli vuosi sitten kirkolliskokouksessa Turun hiippakuntavaltuuston lähettämänä. Valitettavasti aika ei ollut kypsä. Kuinkahan alas kirkon jäsenyysprosentin tulee laskea, että ollaan valmiita ennakkoluulottomiin kokeiluihin?

    Mikko Heikka

Leave a reply