TAPAUS KOIVISTO: ONNELLINEN RATKAISU

March 25th, 2008 by admin

Pääsiäisen seuduilla kuultiin odotettu uutinen. Nokia Missio on päättänyt perustaa oman kirkon. Päätös oli odotettu, sillä siihen viittaavia tietoja on liikkunut julkisuudessa jo pitkään, Myös teologian tohtori Markku Koiviston päätös erota pappisvirasta oli odotettu. Miksi jatkaa pappina kirkossa, jonka oppia ja järjestys tuottavat harmia?

Ratkaisu on onnellinen kaikkien osapuolien kannalta. Luterilaisen kirkon ja Nokia Mission yhteistyö on ollut jo pitkään kitkainen. Erimielisyydet ovat olleet sekä käytännöllisiä että teologisia. Kasteteologiassa on vallinnut niin syvä ristiriita, ettei yhteiselolle ollut enää edellytyksiä. Ongelmallista on myös ollut, ettei Nokian liike ole tunnustanut piispan kaitsentavaltaa kuin pakon edessä ja silloinkin ehdollisesti. Erimielisyydet ovat olleet luonteeltaan myös skismaattisia (kirkon järjestykseen liittyviä). Nokian liike ei ole halunnut alistua tuomiokapitulin valvontaan  esimerkiksi ehtoollisen viettoon liittyvissä asioissa.

On kuitenkin syytä tehdä heti tässä yhteydessä selväksi, että luterilainen kirkko suhtautuu avoimen myönteisesti karismaattisuuteen. Kriittinen suhtautuminen Nokian liikkeeseen ei ole kielteisyyttä itse karismaattisuutta kohtaan, vaan sen lieveilmiöihin. Kirkon piirissä syntynyt Kirkon rakentajat -liike on esimerkki siitä, että karismaattisuus kuluu kirkon olemukseen.

Päätös on onnellinen ratkaisu sekä luterilaiselle kirkolle että Nokia Missiolle. Molemmat vapautuvat nyt toteuttamaan perustehtäväänsä. Ristiriitojen sovitteluun on käytetty tähän mennessä valtavasti aikaa ja voimavaroja. Nyt ne vapautuvat oikeampaan käyttöön. Nokia Mission suuri haaste on nyt löytää oma identiteettinsä ilman jatkuvaa ristiriitaa luterilaisen kirkon kanssa. Tämä kehitystyö tulee olemaan vaikeampaa kuin ensi alkuun voisi olettaa. Nokia Missio on saanut tähän asti voimaa vastakkainasettelusta valtakirkon kanssa. Nyt on aika jättää viholliskuvat. Mikä on Nokia Mission oma identiteetti, joka ei synny vastakkainasettelusta, on avoin kysymys.

Nokia Missio on monista epäkohdistaan huolimatta antanut monille ihmisille suuntaa elämälle. Hyvää matkaa! On aika kokeilla lentoa omilla siivillä!

 

Posted in Heikan kirjoituksia | |

26 Responses to ' TAPAUS KOIVISTO: ONNELLINEN RATKAISU '

Subscribe to comments with RSS

  1. tamperelainen said,

    on March 25th, 2008 at 5:03 pm

    MURHEELLISTA!

    Tampereen luterilaisissa seurakunnissa itse vapaaehtoisena maallikkona toimivana (en ole kuitenkaan Tampereen seurakuntayhtymän jäsen, tosin jäsenyydestä ei ole kukaan koskaan kysynyt mitään) olen murheellisella mielellä.

    Tampereen seurakuntien vapaaehtoisista todella moni on mukana Nokia Mission toiminnassa. Itse olen myös joskus Nokia Missiolla käynyt, mutta olen käynyt lähinnä havaitsemassa, että se ei ole minua varten.

    Piispa Heikka kirjoitti:
    “Nyt ne vapautuvat oikeampaan käyttöön. Nokia Mission suuri haaste on nyt löytää oma identiteettinsä ilman jatkuvaa ristiriitaa luterilaisen kirkon kanssa.”

    Riidat luterilaisen kirkon kanssa ovat aika paljolti median luomusta. Kun mediat vielä paisuttelevat asioita, Espoossa saattaa näyttää tilanne toiselta kuin Tampereella. Nokia Missiolla ei paikallisesti tarkasteltuna ole näkynyt juuri lainkaan ristiriitoja luterilaisen kirkon kanssa. Sama porukka käy sekä Nokia Mission tilaisuuksissa, että luterilaisissa seurakunnissa. Rinnakkaiselo on ollut erittäin rauhallista. Yhteistyötä on tehty ruohonjuuritasolla (vaikkakaan ei ehkä tuomiokapitulin tasolla, mutta tuomiokapitulin salaiset asiat ja mahdolliset riidat siellä eivät ruohonjuuritasolla näykään). Uutena Vuotenakin piispa Pihkala taisi olla Markku Koiviston kanssa samassa tilaisuudessa puhujana. Vaikka heillä ilmeisesti on ollut jotain henkilökohtaisia kiistoja, ne eivät ole estäneet tällaista käytännön rinnakkaiseloa ja luterilaisten seurakuntien jäsenten ja Nokia Mission välistä yhteistyötä.

    Nokia Missiolla on jo pitkään ollut oma identiteettinsä. Siis identiteetti, joka ei ole perustunut kirkkoon tai ristiriitaan sen kanssa, vaan järjestön omaan toimintaan. Tämä identiteetti on ollut luonteeltaan luterilaisen kirkon toimintaa täydentävä. Nokia Missiolla ei ole kielletty käymästä paikallisen luterilaisen kirkon toiminnassa. Moni luterilainen käy kuitenkin, ainakin silloin tällöin (esim. pari kertaa vuodessa, osa viikottainkin) Nokia Missiolla.

    Mitä Nokia Mission irtaantuminen kirkosta sitten tarkoittaa täällä käytännössä? Se riippuu siitä, alkaako luterilainen kirkko potkia Nokia Missiossa mukana olevia pois toiminnastaan. Sellaisia, jotka toimivat aktiivisesti sekä luterilaisen paikallisseurakuntansa hyväksi että myös Nokia Missiossa, on Tampereella satoja. Vapaaehtoistyö on aika paljolti kiinni siitä, ovatko myös Nokia Missiolla käyvät mukana seurakunnan toiminnassa. Jos nämä jättäisivät luterilaisen seurakuntansa, edessä olisi ongelmia.

    Nyt eteen avautunee tilanne, jossa luterilaisen seurakunnan kirkossa käyvästä porukasta merkittävä osa käy Nokia Missiolla jatkossa ehtoollisella (ainakin joskus). Ainakin silloin, jos Nokia Missio määrittelee ehtoollispöytänsä avoimeksi. Mitä tekee tuleva Tampereen piispa asialle? Omassa hiippakunnassasihan, piispa Heikka, kotiehtoollisia on harrastettu jo pitkään. Siihen ei ole kai koskaan puututtu. Jos asiaan on puututtu, ainakaan siitä ei ole tiedotettu julkisuuteen. Tampereella tilanne lienee uudempi. Ehkä Tampereella tuomiokapituli tekee saman ratkaisun kuin oma tuomiokapitulisi on kai tehnyt(?): maallikon asettamiin ehtoollisiin ei puututa. Luterilaisia ei kehoiteta pidättäytymään vain luterilaisessa ehtoollispöydässä.

    Piispa Heikka kirjoitti:
    “on myös ollut, ettei Nokian liike ole tunnustanut piispan kaitsentavaltaa kuin pakon edessä ja silloinkin ehdollisesti.”

    Kuten ei kai kukaan muukaan luterilainen. Kirkkomme tunnustuskirjat (jotka kirkkomme järjestyksen mukaan määrittävät kirkkomme opin) kun KIELTÄVÄT tottelemasta piispaa, jos tämän käsky sotii evankeliumia vastaan. Piispalla on siis kaitsentavalta, mutta luterilainen voi totella piispaa vain ehdollisesti. Ei koskaan ehdotta.

    Tunnustuskirjoissamme todetaan mm.:

    “Evankeliumihan antaa seurakuntien johtajille tähtäväksi saarnata evankeliumia, antaa syntejä anteeksi ja toimittaa sakramantteja. Lisäksi se antaa tuomiovallan, nimittäin tehtävän erottaa kirkosta ne, joiden rikokset ovat julkisia, ja toisaalta päästää synneistä ne, jotka kääntyvät. Kaikki, jopa vastustajatkin, myöntävät, että tämä valta on jure divino sama kaikilla seurakuntien johtajilla, käytettiinpä heistä nimitystä kirkkoherra, presbyteeri tai piispa.”

    Kirkon johtajalle EI SAA tunnustuskirjojen mukaan olla kuuliainen jos “hän on alkanut puolustaa jumalattomia kulttimenoja sekä evankeliumia vastaan sotivaa oppia.”

    Tällaisessa tilanteessa tunnustuskirjat opettaa, että:

    “Päinvastoin häntä on vastustettava kuten Antikristusta ainakin”

    Näin opettaa siis kirkkomme tunnustus.
    Piispa Mikko Heikka ei ehkä pidä kirkkomme opista tältä osin, ja hän opettaa asiasta ehkä toisin…

  2. tamperelainen said,

    on March 25th, 2008 at 5:07 pm

    Unohdin linkin tunnustuskirjoihin.

    Kirkon johtajan (mm. paavin, piispan tai kirkkoherran) valtaa käsittelevä tunnustuskirjojen osio löytyy täältä:
    http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/pavalta.html

  3. MoniNainen Onni said,

    on March 25th, 2008 at 8:01 pm

    Onnellinen ratkaisu: todellako?
    Kirkko vuotaa joka seinästä, jopa ikkunoista.
    Totta tämä: maallistuneet jäsenet eroavat ev.lut. kirkosta.
    Tästäpä seuraa huolta ja murhetta:
    1. Suomen piispat ovat olleet huolissaan siitä, että ev.lut.kirkosta eroaa jäseniä kiihtyvällä vauhdilla. Joten tästä seuraa kysymys: todellako?
    2. Piispat, kuten tämäkin, oikein toivottaa tervemenoa ev.lut.kirkon jäsenille, erityisesti sen aktiiveille uskoville!
    3. Tästä seuraa todellinen piispojen toive: antaa kaikkien jäsenten mennä kun on alamäki - joka ovesta ja ikkunasta! Tässäkö siis onnea meille jäsenille? Eroamista nyt todella pohtiva ev.lut. kirkon jäsen.
    4. Milloin ev.lut.kirkon jäsenten tulee osoittaa piispoille “ehdotonta kuuliaisuutta”? Tästä tulee mieleeni, että kannattaapa muistella noin 60 vuoden takaisia tapahtumia esim. Saksasta, kuinka silloin kävikään. Joskus siviilirohkeus saattaa säästää jopa hengenkin.

  4. Hämäläinen said,

    on March 25th, 2008 at 8:07 pm

    Piispan sinänsä asiallinen blogi on hieman puolueellinen. Noin asiat voivat ehkä piispalle näyttäytyä, rivikristitty kokee asiat aika radikaalisti eri tavalla. Itse en kuulu Nokian Missioon, mutta tiedän, että sen hedelmä on ollut valtaosin hyvää: uskoon tulleita ihmisiä, parantumisia, palvelustehtävän löytymisiä, eheytyneitä tunne-elämiä ja avio-liittoja jne.

    Nykyisin alamme jo olla maailmallisuudessamme ja perinnnäissääntöinemme niin kaukana oikeasta raamatullisesta kristillisyydestä, että kun tapaamme sellaista, mikä edes hieman haiskahtaa sellaiselle, koemme siinä vain ongelmia. Mielestäni on harmillista, että kirkon johdossa halutaan vain nähdä ongelmia Nokia Mission toiminnassa, mutta kirkon omissa nykyteologisissa suuntauksissa ja käytännöissä ei ongelmia nähdä. Ei liene ihme, että kirkon jäsenten, nimenomaan monien aktiivisten, parissa vallitsee suuri turhautuneisuus kirkon tilaan.

    Kirkon johto vakuuttaa, että esim. karismaattisuuteen suhtaudutaan myönteisesti. Käytännössä asia on kuitenkin niin kuin piispa itsekin, ilmeisesti vahingossa kirjoittaa:”karismaattisuus kuluu kirkon olemukseen.” Se, niin kuin monet muutkin hyvät asiat nykymeiningissä nimenomaan kuluu, mutta ei kuulu.

    Joka tapauksessa Mission irtautuminen kirkosta on historiallista: ensimmäisen kerran luterilaisen kirkon historiassa kirkon sisällä ei ole tilaa herätysliikkeelle. Sen sijaan tilaan on sellaisille, jotka opettavat vastoin kaikea sitä, mihin kirkossa on uskottu vuosisatoja. Mistä se kertoo?

  5. Markus Partanen said,

    on March 25th, 2008 at 8:13 pm

    Mielenkiintoista, millaiseksi tämä uusi kirkko kasvaa ja kehittyy.

    Liike on osoittanut dynaamisuutensa ja voimansa jo tähän asti. Koivisto on osoittanut pystyvänsä luotsaamaan tehokkaasti tätä uskonnollista yhteisöä.

    Sinällään on mielenkiintoista, kun uskonnollinen kenttä pirstaloituu entisestäään.

    Mielenkiintoista nähdä onko tämä laajemman joukkopaon alku, jossa ns. uskovaiset jättävät kirkon.

    Kilpailusta hyötyvät asiakkaat.

  6. Taika Tuuli said,

    on March 25th, 2008 at 8:51 pm

    Tavallaan ymmärrettävää tuo Kirkosta eroaminen, vaikkakin surullista.

    Toisaalta kirkkososiologisesti loogista.

  7. Pohtija said,

    on March 26th, 2008 at 2:47 am

    Onneksi on keskustelunappi!
    Minusta asiat eivät koskaan ole niin yksiarvoisia kuin miltä arvoisa piispa saa ne näyttämään. Muistan blogia vuosi sitten keväältä jossa Koivisto sai “epäluterilaisuudestaan” jo sapiskaa. Kastekysymys on tietenkin hankala. Jos nk. uskovien kastetta vaaditaan ja lapsikaste on ainakin epäilyttävä (suspekti) niin missä on enää luterilaisuus / jakamattoman kirkon perinne? Samoin jos joku hurmaantunut hengellisyys on mittari pelastukselle, ei hyvältä tunnu. Ainakaan kaikki eivät puhu kielillä (lue 1. Kor. 12:30). Itseäni Nokia Missiossa häiritsi lähinnä 2 asiaa:
    ehtoollisen jakaminen maallikon toimesta, kun samaan aikaan past. Koivisto kaatoi kansaa hallin takaosassa, sekä estoton NOKIA Communicatorin esittely raamattutunnilla. Miksi postilokero-osoitekin on NOKIA eikä Tampere? Saavatko Kallasvuolta fyrkkaa?

  8. juutas said,

    on March 26th, 2008 at 1:34 pm

    Tässä linkki toiseen blogiin, joka vastaa osuvasti piispa Heikan kirjoitukseen. En olisi kyennyt asiaa paremmin ilmaisemaan kuin Jaska W. on tehnyt, joten lainaan hänen tekstiään suoraan.

    http://uskoitseesi.blogs.fi/

    Pari osuvaa lainausta kirjoituksesta:

    “Uskonnollisissa liikkeissä käytetään ryhmän sisäistä valtaa ryhmien omia jäseniä kohtaan. Erityisesti herätysliikkeissä tuo valta voi olla hyvin raakaa ja paljasta ihmisen alistamista yhteisön kyselemättömäksi osaksi”

    “Uskontojen ongelmana on kuitenkin se, että perussanoma pyritään säilyttämään muuttumattomana, vaikka käytännössä jo toimittaisiin aivan toisella tavalla, kuin uskontojen pohjana olevat tuhansia vuosia vanhat tarinat edellyttävät.

    Tämä sisäinen ristiriita purkautuu sitten naispappeuskiistan tapaisina ongelmina, kun nuo vanhat perusopit kaivetaan esiin kirkon ajan ja yhteiskunnan muutoksessa mukana elävän johdon harmiksi esiin.”

    Kyse kirkonkin piirissä on siis yksinkertaisesti vallankäytöstä. Ja lisäksi on ne uskontoon sisäänrakennetut ongelmat, että opin pitäisi pysyä ikuisesti muuttumattomana totuutena, ja että noiden oppien tulkinnat ovat aina ihmisten tekemiä, koska jumala ei ilmesty koskaan itse antamaan sananselityksiä eikä käytännön toimintaohjeita.

    Tämä johtaa väistämättä valtataisteluun siitä, kuka saa tuon muuttumattoman opin tulkinnat tehdä ja kenen näkemys hyväksytään jumalan tahdon oikeaksi tulkinnaksi. Koska jumala ei puhu kenellekään suoraan, hakee hengellinen johtaja tuon tulkinnan esiripun takaa ja kertoo seurakunnalle. Näin siis jumalan tahto on jumalan sanan välittäjän tahto.

    Teologiset kiistat ja skismat eivät siis ole muuta kuin politiikkaa ja vallankäyttöä, vaikka tuota kuorrutettaisikin uskonnollisen termistön kermavaahdolla. Kirkon voi rinnastaa hyvin poliittisiin puolueisiin, kuitenkin sillä erotuksella, että kirkko pyrkii nostamaan itsensä niitä ylevämpään asemaan väittämällä saaneensa mandaattinsa suoraan Jumalalta itseltään.

  9. Tuomas M said,

    on March 26th, 2008 at 3:55 pm

    Piispa Heikka kirjoittaa, että ratkaisu on onnellinen kaikkien osapuolien kannalta. Tällainen lausunto luterilaisen kirkon piispalta osoittaa lyhytnäköisyyttä ja erittäin kapeaa näkökulmaa. Suurin häviäjä tulee olemaan luterilainen kirkko.

    Kun piispa Heikka toteaa, että molemmat vapautuvat nyt toteuttamaan perustehtäväänsä, se pitää samalla sisällään ajatuksen, että luterilainen kirkko ei ole asian vuoksi pystynyt toteuttamaan omaa perustehtäväänsä. Onko kirkossa niin paha resurssipula, että tämä on mahdollista?

    On myös varsin mielenkiintoista havaita, että piispa Heikka olettaa Nokia Mission saaneen voimansa vastakkainasettelusta valtakirkon kanssa. Piispan argumentointi ei näytä ollenkaan pohjautuvan siihen, mistä kristillinen yhteisö todellisuudessa ammentaa voimansa.

  10. Kimmo said,

    on March 26th, 2008 at 7:45 pm

    Hienoa piispa Heikka. Teet aivan oikean johtopäätöksen. Nyt on Nokia Mission vihdoinkin aika nousta omille siiville. Nokia Missio, kuten niin moni muukin kirkon arvosteluun keskittyvä liike, ei ole mitään ilman tätä vastakkainasettelua. On todella mielenkiintoista nähdä, miten liike oman identiteettinsä rakentaa. Toivotan onnea Nokia Missiolle, vihdoinkin taistelemme samalla puolella evankeliumin puolesta, ilman turhia vastakkainasetteluja. Toivottavasti Luther säätiökin oivaltaisi tämän.

  11. Antti Maa said,

    on March 26th, 2008 at 10:30 pm

    Nokia-herätys löi päänsä, ei Karjalan mäntyyn, vaan lähinnä luterilaiseen kastekäsitykseen. Lapsikasteen yläpuolelle nousi vääjäämättömästi aikuiskaste, joka henkii helluntaita.

    Ja tämä asia lienee ollut yksi tärkeimmistä syistä, jonka vuoksi välit luterilaiseen valtion kirkkoon katkesivat.

    Mielenkiintoista on se, että kirkomme sisällä vaikuttaa porukka, joka viittaa kiintaalla luterilaisille sakramenttiopeille kasteesta ja ehtoollisesta.

    Tämä “kirkko kirkossamme” on tietenkin vanhoillislestadiolainen yhteisö, jolle kaste on lähinnä nimenantotilaisuus; ehtoollinen pelkkämuistoateria ja synnit annetaan anteeksi kaverien kesken; VAIN yhteisön jäsenille.

    Lisäksi kyseinen porukka on lanseerannut markkinoille ristiriitaisen ja täynnä fariseuksen ylpeyttä olevan käsitteen “uskovainen pappi”. Niin kuin vain se parempi osa papeista olisi uskovaisia ja toiset sitten niitä leipäpappeja.

    Nokian porukan ero oli oikea päätös; mutta olisi kyllä hienoa jos joku kirkon miehistä uskaltaisi nostaa kirkon harmoniaa sotkevan lestadiolaisdissonanssin pöydälle ja toisi rehellisesti esille heidän suuret opilliset erot verrattuna valtion kirkkoon.

    Kukaan ei taida uskaltaa ja asia lakaistaan maton alle samalla tavoin kuin naispappeus ortodoksikirkossa….

  12. Timo said,

    on March 27th, 2008 at 10:57 am

    Loppujen lopuksihan kyse on rahasta ja siitä millaista toimintaa ja oppia haluaa omalla kirkollisverollaan tukea.

    Kuten tästäkin blogista käy selvästi ilmi tuntuu nykyisen luterilaisen kirkon painopiste olevan teologisella kiistelyllä kasteesta yms. toisarvoisesta samanaikaisesti kun kirkon todellinen tehtävä auttaa ihmisiä ja julistaa evankeliumien ilosanomaa tuntuu katoavan. Tunnustuskirjat on tärkeämpia kuin ihmisten hätä.

    Kerronpa tapauksen nykykirkon tilasta: Vähän ennen pääsiäista vaimoni bongasi lehdestä ilmoituksen “Tule tutustumaan pääsiäislampaan valmistukseen ****:n seurakuntatalolle”. Kulinaristina innostuin ajatuksesta je menin paikalle, mutta miten kävikään: Ovensuussa kerättiin 10 euron ruokailumaksua vaikka ilmoituksessa ei siitä oltu mainittu mitään. No, onneksi kaverilla oli käteistä ja pääsimme mukaan. Paikalla oli noin 8 “maksavaa asiakasta”, 2 pappia ja käsittääkseni 2 keittiötyöntekijää. Siellä me fariseukset sitten istuimme syömässä erinomaista (ja erittäin kallista) ateriaa ja jakamassa pääsiäisen ilosanomaa samanaikaisesti kun seurakuntatalon ympärillä levittäytyvässä hyvin karunnäköisessä lähiössä yksinhuoltajat yms. lämmitteli hernekeittoa… Näin luterilainen kirkko siis juhlii pääsiäisen ilosanomaa.

    Toinen tapaus: Perheeni joutui PAHAAN auto-onnettomuuteen jonka seurauksena lapseni oli 4 päivää teholla, vaimoni kykenemätön hoitamaan vauvaamme moneen kuukauteen ja kolmas lapsemme henkisessä kriisissä kaiken tämän keskellä. Kuka meitä auttoi hädän hetkellä ? Meitä auttoi paikallinen pieni helluntaiseurakunnan yhteydessä toimiva kirkko. Luterilaisesta kirkosta en kuullut yhtään mitään vaikka resursseista ei olisi pulaa (vastikään lähellemme rakennettiin todella hieno seurakuntakoti).

    Olenko katkera ? Lähinnä olen surullinen, sillä juuri kirkon alla toimivat herätysliikkeet ovat onnistuneet yhdistämään kansankirkon mahtavat resurssit ja tunnustuksellisen ja ihmisiä todella auttavaan toiminnan. Nyt herätysliikkeet on ajettu niin ahtaalle että Nokia Missio on ilmoittanut irtautuvansa kirkosta.

    Teenpä ennustuksen: Luther säätiö tekee pian saman tempun jonka jälkeen pienemmät herätysliikkeet seuraavat joko yhdistymällä johonkin suurempaan järjestöön tai perustamalla oman kirkkokunnan. Esim. OPKO voisi hyvin liittyä Luther säätiöön ja perustaa sen Opiskelija ja Koululaisjaoston.

    Jokatapauksessa Luterilainen kirkko häviää, sillä käytäntö on osoittanut ettei se kykene säilyttämään kristinuskon ydintä ilman herätysliikkeitä. Ei kukaan halua maksaa kirkollisveroa jos se käytetään suurten kirkkopalatsien rakentamiseen, koristeluun ja ylläpitoon, laitostuneiden pappien palkkoihin, osakesijoittamiseen jne. samanaikaisesti kun köyhyys ja tuloerot lisääntyvät, perheet voivat pahoin, yhteiskunta kovenee ja yleinen hätä kasvaa…

  13. Antti Maa said,

    on March 28th, 2008 at 12:39 am

    Timo. Kirjoituksessasi on paljon hyviä näkökohtia.

    Itsekin kaipaan aikaa, jolloin nasaretilainen puusepän poika kulki maajalassa ihmisten keskellä kärsiviä auttamassa.

    Älä kuitenkaan väheksy täysin teologisia ja opillisia tukirakenteita, sillä ne kuitenkin määrittelevät mihin porukka uskoo ja mihin ei.
    Vaihtoehtona katekismuksellemme voi olla nykypäivään sopiva kristinusko-market, jonka hyllyistä voi poimia itselleen juuri sopivan kokoisen ja laatuisen uskon; kaikkine mausteineen.

    Kuvaavaa on, että eräässä usko-tutkimuksessa monet suomalaiset vakuuttivat uskovansa jälleensyntymiseen ja sielun vaellukseen; ja siitä huolimatta he tunsivat olevansa hartaita kristittyjä.

    Kirkon jäsenkato kertoo yhteiskunnan henkisen ilmapiirin suuresta muutoksesta. Ei käy kateeksi piispa Heikkaa ja kumppaneita, jotka yrittävät muuttaa kirkkoaan ja silti säilyttää sen henkisen ja kulttuurisen perinnön. Haaste on suuri.

    Mielenkiintoista on muuten se, että meidän presidenttimme, joka mielletään eismerkilliseksi punavihreäksi humanistiksi, ei kuulu kirkkoon. Arvojohtajamme antaa esimerkkiä monille, jotka miettivät kirkosta eroamista.

    Tästä huolimatta viime presidentin vaaleissa Haloselle kyllä kelpasi koko sivun, sanoisinko harras ja kristillinen etusivun mainos Oulun Rauhantervehdyksessä.

    Lehti ja sen julkisuus kelpasi, mutta itse instituutio ei. Ristiriitaista, eikö totta?

    Piispammekin voisi pompottaa pari boltsia asiaa miettiessään….

  14. Kristitty said,

    on April 7th, 2008 at 4:23 pm

    “Älä kuitenkaan väheksy täysin teologisia ja opillisia tukirakenteita, sillä ne kuitenkin määrittelevät mihin porukka uskoo ja mihin ei.
    Vaihtoehtona katekismuksellemme voi olla nykypäivään sopiva kristinusko-market…kaikkine mausteineen.”

    Olen täysin samaa mieltä Antin kanssa siitä,että emme voi väheksyä teologisia ja opillisia tukirakenteita. Jos niin teemme, voimme samantien valita omaksi uskonnoksemme minkä uskonnon tahansa, koska emme edes tiedä, mikä erottaa kristinuskon muista uskonnoista.

    Tällä kirjoituksellani en ota kantaa vain tähän Antti Maan kirjoitukseen. Luin läpi monta yllä olevaa kirjoitusta. On hauskaa, että ihmiset vielä keskustelevat ja ovat kiinnostuneita näistä ikuisuus-, kirkko-, teologia- yms.kysymyksistä. Minä olen ollut vakaasti jo yli 40-vuotta hyvin kiinnostunut edellä mainituista asioista. Siksipä heti haluan ottaa kantaa, jos löydän tällaisia palstoja. Tosin mulle ei oikein ole selvää, voiko kuka tahansa kirjoitella täällä, mutta kokeilen.

    Joissakin yo:ssa kirjoituksissa korostetaan, että perussanoma on lähimmäisen rakkaus ja että kirkon pitäisi jatkuvasti kehitellä ja mukauttaa oppiaan nykyaikaan sopivaksi ja myös nuorille kelpaavaksi. Mielestäni tällaista muokkausprosessia ei tarvita, koska perussanoma Raamatussa on kyllä se, että syntinen ihminen saa syntinsä anteeksi Jeesuksen sovitustyön tähden, jos tunnustaa syntinsä ja ottaa vastaan syntien anteeksiantamisen. Tämä on se kristinuskon evankeliumi, joka ei ole miksikään muuttunut vuosituhansien aikana. Toinen perussanoma evankeliumissa on, että vain Pyhä Henki antaa ihmiselle voiman elää uutta Jumalan tahdon mukaista elämää. Vain Jumalan avulla, Pyhän Hengen voiman kautta, me voimme edes yrittää rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme.Koko Raamatun ydin (kun Raamattu luetaan kokonaisuutena)on myös se, että ihminen on vastuussa Jumalalle ja lähimmäiselleen teoistaan. Jos ihminen haluaa ylpeästi valita omat tiensä, hän on sitten itse vastuussa myös pelastumisestaan ja iankaikkisuuskysymyksistä. Hänellä ei ole syntiensä Sovittajaa eikä näinollen myös sitä pelastusta eikä sitä Pelastajaa, jota Jeesus ja Hänen opetuslapsensa aikanaan julistivat.

    Kirkon pelastus jäsenkadolta on vain se, että se julistaa ehdoitta ja muuttamattomana näitä Raamatun ydinasioita. Sen kummemmin nuorta kuin vanhaakaan ihmistä ei tyydytä lopulta mikään muu. Meillä on kyllä monenlaisia harrastuskerhoja, jotka voivat antaa elämyksiä ja kokemuksia niitä hakeville. Mutta sielunrauhaa ei anna mikään muu kuin kirkon julistama perussanoma: Usko Herraan Jeesukseen(kaikkeen, mitä Hän julisti), niin sinä pelastut. Tällaista oikeaa Raamatun perussanomaa Nokia Missio on julistanut jo pitkään (en kuulu Nokia Missioon, mutta käyn tilaisuuksissa silloin tällöin).Aika näyttää, onko NM:n kirkosta eroaminen kirkolle siunaus vai kirous.

    Mitä sitten tulee noihin ev.lut. kirkossa ja myös vapaissa suunnissa esiintyviin inhimillisiin valtataisteluihin, kateuteen yms. seikkoihin, niitä varmasti löytyy jatkuvasti niin valtakirkoista kuin pienemmistäkin kirkkokunnista. Ne juuri hidastavat etenemistä. Vain Pyhä Henki voi paljastaa näitä tekijöitä ja muuttaa meitä itse kutakin Kristuksen kaltaisuuteen ja täyteen miehuuteen Kristuksessa, jolloin Hengen hedelmät, suurimpana niistä rakkaus, tulevat esiin. Se, että edellä mainittuja pahoja syntejä löydetään myös hyvin elävistä ja voimakkaista seurakunnista, ei saa tehdä meitä toivottomiksi. Kirkon ei myöskään pidä pyrkiä säilyttämään jäseniään siten, että koko kristinusko muokataan ajanmukaiseksi ja vesitetään perussanoma, jonka varassa koko “jakaantumaton” kirkko seisoo tai kaatuu. Raamattu kertoo hyvin selvästi näistä seurakuntia repivistä valta- yms. taisteluista, joista kirkonhistoriakin selvästi kertoo. Se ei kuitenkaan muuta Raamatun perusajatusta ja -opetusta, että tarvitsemme Pelastajaksemme Jeesuksen, Jumalan Pojan, joka kuoli ristillä lunastaakseen meidät inhimillisen luontomme synneistä ja joka meni valmistamaan meille sijaa Isän kotiin. Kristinuskossakin on yleisuskonnollinen uhriajatus, mutta Uhri vain on suurempi kuin missään muussa uskonnossa. Uhri on Jumalan Poika, joka omalla verellään lunastaa ja pelastaa syntisen ihmisen taivaskelpoiseksi. Verinen evankeliumi on luonnollisen ihmisen mielestä julmaa, mutta se on sielun ruokaa kaikille niille, jotka nöyrtyvät Jumalan Sanan (Jeesuksen Sanojen ja tekojen)edessä.

  15. Simo said,

    on April 11th, 2008 at 3:54 pm

    Piispan Heikan kirjoituksesta jää sellainen kuva, että hän toivoo kaikkien muidenkin nyt kirkon sisällä toimivien herätysliikkeiden perustavan oman kirkkokuntansa. Ehkä se olisikin parasta niin herätysliikkeille kuin ev.lut.kirkollekin.

  16. rhynynen said,

    on May 6th, 2008 at 3:39 pm

    Taitaa olla turha tänne laittaa tekstiä jossa käsitellään kirkon tunnustuksen perusasioita. No onpahan tämäkin nyt todettu ja tulokset havaittu. Viittaan viikolla 18 laittamaani kommenttiin.

  17. rhynynen said,

    on May 7th, 2008 at 8:41 am

    Korjaus edelliseen, että Kirkonrakentajain tilaisuudessa ei ollut Kirti Jalovaara vaan Pirkko Jalovaara.

  18. rhynynen said,

    on May 13th, 2008 at 2:04 pm

    Laitan asiaani paloissa sillä mode ei näytä sallivan tekstiäni.

    Asia koski joka tapauksessa lapsikastetta. Olen ymmärtänyt, että Koiviston erossa yksi tärkeä tekijä oli Raamatun sanan vastainen lapsikaste. Raamatun mukaan kaste tulee sen jälkeen kun ihminen on tullut uskoon ja uudestisyntynyt eli Pyhä Henki on kuolettanut vanhan Aatamin Room. 6 mukaan.

  19. rhynynen said,

    on May 13th, 2008 at 2:06 pm

    Vanha Aatami on kastettu kuolemaan ja uudestisyntynyt saa elää Jeesuksessa ja tästä on vielä todistuksena Jeesuksen ylösnousemus. Synti ei ole enää hallitsevana tekijänä ja tässä auttaa Pyhä Henki. Raamatullisesta kasteesta ao. sivuilla.

  20. rhynynen said,

    on May 13th, 2008 at 2:08 pm

    Petri Paavolan sivut ja Raamatun opetuksia ja kaste
    ja evl.lut tunnustuskirjat 4 osa.

  21. rhynynen said,

    on May 13th, 2008 at 2:10 pm

    Kaste näyttää kaiken kaikkiaan olevan asia, jossa Herra on parhaillaan murtamassa kaikissa lahkoissa ja lohkoissa olevien isäin perinnäisoppeja. Tämä näkyy esim. helluntalaisten Netmission keskustelupalstalla.

  22. rhynynen said,

    on May 13th, 2008 at 2:12 pm

    Miten sitten uudestisyntynyt ihminen joka edelleenkin tekee syntiä voi vaeltaa iloisesti Jumalan lapsena. Tähän otan melko suoraan vastausta Kalevi Lehtisen kirjasta ’Löytöretkellä’’ 3. painos s. 85-87.

    JEESUS ELÄÄ OMISSAAN. Jeesus sanoi Joh.14:16 ’’Ja minä olen rukoileva isää ja Hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti’’ 18 ’’En minä jätä teitä orvoiksi: minä tulen teidän tykönne’’ 20. ’’Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä’’ 23: ’’Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen’’.

  23. rhynynen said,

    on May 13th, 2008 at 2:15 pm

    Kun me uudestisynnymme niin otamme Jeesuksen vastaan sydänmeemme. Todellisuudessa se on enemmänkin Pyhää Henkeä ja Pyhän Hengen kaste kuolettaa vanhan ruumimme, jotta voimme syntyä uudestaan. Pyhä Henki on kuitenkin niin Jeesuksen kaltainen, että tunnemme Jeesuksen olevan luonamme. Jos ja kun meissä on Jeesus ja Pyhä Henki, niin Jeesuksen eo. sanojen mukaan, mitkä ovat tosia, myös Isä itse asuu luonamme. Jotta taas Isä voisi asua meissä loppuun saakka täällä maallisessa vaelluksessa syntisissä, niin tämä on tullut mahdolliseksi vain Jeesuksen Golgatalla tapahtuneen sovituksen kautta. Isä näkee Jeesuksen vastaanottaneet ja syntiä edelleenkin tekevät lumivalkoisina ja voi asua meissä. Tätä voimme vain ihmetellä ja ylistää Lehtisen kuten itsenikin mukaan joka päivä Herraamme Jeesusta Kristusta hänen sovitustyöstään Golgatan ristillä ’’Se on täytetty’’. Tässä voi myös käyttää Johanneksen sanoja hieman mukaellen 3:30-31 ’’Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. Hänen kunniansa tulee kasvaa mutta minun pienetä.’’

    Jotta kaste oli yksi ja yhteinen, niin ei Herra ole voinut sitä jättää meille vajavaisille. Ainut ratkaisu on, että Hän kastaa uudestisyntyneet kuolettamalla vanhan Aatamin sanansa mukaisesti Pyhällä Hengellä.

  24. rhynynen said,

    on May 13th, 2008 at 2:23 pm

    Tätä ilosanomaa Koivisto ymmärtääkseni haluaa julistaa ja myös kastaa ihmisiä kun he ovat syntyneet uudelleen. Jeesus Kristus pelastaa eikä kaste.

    Eivät helluntalaiset eivätkä muutkaan vapaitten suuntien edustajat pelastu sen takia, että ovat kastettu uskoontulon jälkeen. Keskeinen syy on kuitenkin ymmärtää, että Raamatullinen kaste antaa aivan eri tavalla voimaa uskoontulon jälkeiseen hengenelämään. Tästä on todisteena esim. se kuinka helluntalaisuus ja muut karismaattiset liikkeet ovat kasvaneet viimeisen 100 vuoden aikana. Sen sijaan perinteinen luterilainen kirkko on kriisissä. Voidaan sanoa kuten Leo Meller vuoden 2008 alussa, että kansankirkkomme on viety erämaahan Herran kouluun. Mellerin mukaan kirkko ei kuitenkaan kuole. Lisättäköön vielä se, että vuoden 2007 kesän lopulla (tai syksyn alussa) olleessa kirkonrakentajain päivillä Lähetyskirkossa ei ollut yhtään virassa toimivaa piispaa. Siellä Pirkko Jalovaara kommentoi kirkon tilaa, että sillä on vähän aikaa uudistua.

    Kaivattaisiin siis Hilja Aaltosen profetoimaa kansankirkkomme uskonpuhistusta ja sieltä lähtevää voimallista/jykevää herätystä. Aaltonen on kertonut nähneensä profetiassaan kahden miehen takaapäin jotka näitä asioita tulevat tekemmän. Ei taida Koivisto nyt olla kumpikaan näistä.

    Kuulin eilen 12.5, että Aaltonen olisi kertonut ettei hän kuolisi ennen herätys tulee. Rukoilkaamme, että Suomeen sopiva herätys, jossa kansankirkkomme on mukana, tulee viiden vuoden sisällä.

  25. Uskova said,

    on June 28th, 2008 at 7:59 am

    “On kuitenkin syytä tehdä heti tässä yhteydessä selväksi, että luterilainen kirkko suhtautuu avoimen myönteisesti karismaattisuuteen. Kriittinen suhtautuminen Nokian liikkeeseen ei ole kielteisyyttä itse karismaattisuutta kohtaan, vaan sen lieveilmiöihin. Kirkon piirissä syntynyt Kirkon rakentajat -liike on esimerkki siitä, että karismaattisuus kuluu kirkon olemukseen.” Tuota loppulausetta on paha mennä uskomaan - markku todella tuli uskoon ja sitten sai pataan , koska ei enää ollut liberaalien johdon alla -surullista on niin monia pappeja jotka eivät usko Jeesukseen ja Raamattuun -silti saavat jatkaa tunnustuskirjojen vastaisia -oppeja ja kirjoituksia -Piispojemn suojellessa heitä - esim Kuula&Co :) Miksi?

    “Kirkon jäsenkato kertoo yhteiskunnan henkisen ilmapiirin suuresta muutoksesta. Ei käy kateeksi piispa Heikkaa ja kumppaneita, jotka yrittävät muuttaa kirkkoaan ja silti säilyttää sen henkisen ja kulttuurisen perinnön. Haaste on suuri.”

    Jospa Antti maa kerrankin ymmärtäsit , ettei kukaan ihminen omilla voimillaan voi muttaa yhtään kirkkoa -se kuuluu yksin ja ainoastaan Pyhän Hengen uudistavaan työhön ja juuri tässä olette -saaneet farssin aikaiseksi -uskovat fundamentti papit ulos kirkosta ja sisään kaikki jotka siunaa kaikkea -lespoja ja homoja ja ylipäätään toimivat tunnustuskirjojen vastaisesti ? Miksi Koska muutatte kirkkonne ihmisvoimalla ja miellytätte ihmisiä… ettekä Jumalaa… miksi muuten et vastaa?

  26. Lassi koivula said,

    on February 17th, 2009 at 9:33 pm

    Hei,kaikkia näköjään löytyy, toinen toistaan viisaampaa! Olispa piispojen rohkeemmin julkisesti kehottaa imisiä menemään naimisiin ja pysymään naimisissa, tuli minkälaisia möhläyksiä tahansa. Se on kuitenkin parasta ihmisen itsensä ja läheisten kannalta, erityisesti kasvavan nuorison. Anteeksiantoa siinä vain tarvitaan, sitä kautta ne alkaa sitten nämä opilliset asiatkin saamaan oikeita mittasuhteita. Riidellä ihmiset kyllä osaavat, osaisipa joku opettaa sopimaan ja antamaan anteeksi. Sinulle ja muille piispoille tsemppiä ja rohkeutta tulla jukisuuteen vähän morkkaamaan meitä riidan-kylväjiä.Rakkautta ja rajoja sekä muistutusta kahdesta tiestä!

Leave a reply