SUOMI TARVITSEE SUURTA KASVATUSKESKUSTELUA
October 10th, 2008 by admin
Otsikko ei ole omani vaan nuorisotutkija Tommi Hoikkalan. Hän käytti merkittävän puheenvuoron torstaina 9.10.2008 Suomen Akatemian järjestämässä tilaisuudessa, jossa arvioitiin Kauhajoen tapahtumia tutkijoiden näkökulmasta.
Puheenvuoro ansaitsee huomion. Suomen koululaitos on saanut Pisa-tutkimusten ansiosta kansainvälistä huomiota. Kouluamme saavutaan ihailemaan kaukaa. Miten tähän kuvioon sopivat Jokelan ja Kauhajoen tapahtumat? Kertovatko ne, että olemme unohtaneet koulun tärkeimmän tavoitteen. Eikö koulussa sittenkin tulisi tähdätä ihmisenä kasvamiseen ja sivistykseen? Eikö sydämen sivistys ole monin verroin arvokkaampi asia kuin sinänsä tarpeellinen tiedon hankinta?
Milloin Suomeen saapuu kansaivälisiä tutkijoita ihailemaan kouluamme, jonka oppilaat voivat hyvin, kannustavat toisiaan ja viihtyvät koulussa? Milloin maamme rajojen ulkopuolelle kaikuu viesti siitä, että Suomen kouluissa koulukiusaaminen on saatu tyystin loppumaan? Tätä aikaa odotan malttamattomana!
Lainattakoon tässä toistakin puheenvuoroa. Pääministeri Matti Vanhanen puhui viikko sitten Jyväskylän lyseon juhlassa viisaita. Hänkin littyi Kauhajoen tapahtumiin ja jatkoi sitten : “Tarvitsemme kouluihimme hengellistä ja maallista sivistystä.”
Hoikkala ja Vanhanen vetävät samaan suuntaan. Koulut tarvitsevat uudenlaisia kasvatustavoitteita. Tieto paisuttaa, rakkaus rakentaa. Tämä apostoli Paavalin hieno lause kelpaisi myös uuden kasvatuskeskustelun motoksi.
Viime aikoina on monilta tahoilta väitetty, ettei uskonto kuulu kouluhin ja päiväkoteihin. Vanhoja kristillisiä perinteitä on savustettu ulos kasvatusjärjestelmästämme. On hyvä painaa mieleen Vanhasen ja Hoikkalan kommentit. Niitä voimme lainata, kun keskustelu uskontokasvatuksen asemasta kouluissamme ja päiväkodeissamme taas käynnistyy.
Posted in Heikan kirjoituksia | |
40 Responses to ' SUOMI TARVITSEE SUURTA KASVATUSKESKUSTELUA '
Leave a reply
-
Viimeisimmät kirjoitukset
-
Arkisto
- December 2008
- October 2008
- September 2008
- June 2008
- May 2008
- April 2008
- March 2008
- February 2008
- January 2008
- December 2007
- November 2007
- October 2007
- September 2007
- August 2007
- July 2007
- June 2007
- May 2007
- April 2007
- March 2007
- February 2007
- January 2007
- December 2006
-
Kävijöitä
on October 10th, 2008 at 8:25 pm
Kasvatuskeskustelu on varmasti paikallaan; mutta ole aina luullut, että koulujen päätehtävä on opettaminen. Opettamisen ei tietenkään tarvitse olla sydämetöntä karttakepin paukuttelua ja oppilaan pään täyttämistä sirpaletiedolla.
Opettamisen on vuorovaikutteinen tapahtuma; joka tähtää oppilaan tiedolliseen ja henkiseen kasvuun.
Heikan kirjoitus valitettavasti henkii sanomaa, joka siirtää kasvatusvastuuta täysin yhteiskunnan ja koulun harteille.
Lause tieto paisuttaa, rakkaus rakentaa asettelee rakastavan äidin ja isän roolia kouluille ja opettajille.
Olen antanut kertoa itselleni, että näitä huomion- ja rakkaudenkipeitä oppilaita tulvii alaluokille ovista ja ikkunoista. He tulevat hakemaan koulusta sitä, minkä pitäisi löytyä turvallisen kodin arjesta.
Ennen kaikkea kotien olisi syytä katsoa itsekriittisesti peiliin; sitä kautta löydämme ehkä sen kadotetun vanhemmuuden, jota nyt etsitään väärästä paikasta.
on October 10th, 2008 at 9:43 pm
Parahin Mikko,
‘ “Tarvitsemme kouluihimme hengellistä ja maallista sivistystä.”
…
Viime aikoina on monilta tahoilta väitetty, ettei uskonto kuulu kouluhin ja päiväkoteihin. Vanhoja kristillisiä perinteitä on savustettu ulos kasvatusjärjestelmästämme.’
Edellä nähdään mielestäni se perustavalaatuinen väärinymmärrys, että hengellisyys olisi yhtä kuin uskonto - että ilman kristillisiä perinteitä ei voisi olla hengellisyyttä.
Tunnustuksellinen uskonnonopetus julkisissa kouluissa on omasta mielestäni hieman arvelluttavaa joka tapauksessa ja erityisesti alle ripari-ikäisille. Kristinuskosta voisi kertoa lapsille oikein hyvin koulutuksen perusidean, objektiivisuuden, mukaisin menetelmin.
En tiedä miten asioita opetetaan nykyään, mutta vielä 80-luvulla uskonnon opetus oli omasta mielestä voittopuoleisesti synkkää tuputtamista. Erinomaisen poikkeuksen teki viimeinen viidestä kouluaikaisista uskonnonopettajistani, lukio-uskonnonopettajani Seppo Nyyssönen, jonka lähestyminen oli objekttinen, mutta varsin inspiroiva. Kyse ei voinut olla pelkästään siitä, että oltiin lukiossa, sillä puolia oppilaista lyötiin käytännössä lekalla päähän ruokottoman huonolla toisella uskonnon opettajalla, joka olisi varmaan Sarah Palinin kanssa yhtä mieltä siitä, että Irakin sota on pyhä missio.
Pointti tässä on siinä, että tunnustuksellinen opetus antaa valtavan suuren tilan tulkinnalle ja tätä tulkintaa on erinäisten ei-niin-tällä-vuosituhannella-elävien-opettajien tulkita ojaan/allikkoon — ja tästä kärsii liian moni.
Rohkenisin melkeinpä väittää, että olisi luterilaisen kirkon _etu_, että koulussa opetettaisiin tunnustuksellisen uskonnon sijaan vaikka “vain” elämänkatsomustietoa, jossa olisi vissi paikkansa kristillisellä uskonnolla / luterilaisuudella. Ripotellaan tähän päälle kannustusta löytää nuorten oma hengellinen minänsä, niin en usko, että kirkko nyt ainakaan enempää menettäisi kannatusta.
on October 10th, 2008 at 9:46 pm
Jos muuten haluat ihmisiltä kommentteja suoraan itsellesi - kaikki eivät halua tuupata kaikkia ajatuksiaan blogin kommentteihin, niin yhteistietojesi lisääminen parantaa huomattavasti mahdollisuuksia saada tälläisia kommentteja.
on October 11th, 2008 at 3:45 am
Arvoisa piispa Mikko!
Puhuttelun sallinee yhteinen paikkakuntamme nuoruusvuosinasi. - Löysin sattumalta blogisi, liitin sen listaani ja odottelin kiinnostuneena ajatuksiasi. Meni kuukausia ilman kirjoituksiasi. Nyt tapahtumat vaativat kannanottoja. Etkö kuitenkaan ole oivaltanut, miten iso ja laajalle levinnyt lukijakunta, ei ainoastaan kirkon jäseniä, blogimaailmassa on? Ihan oikeasti, piispan ja monen muunkin ajatuksilla on merkitystä. Tässä samalla hiukan risuja Terho Pursiaiselle, jonka ajatuksia myös kaipailen. Siis viestinä vain: älkää perustako blogia, jos ette aio sitä ylläpitää. Kummankin kohdalla harvat kommentit ovat tärkeistä asioista, mutta tämä ilmaisutapa vaatii mielestäni tietyn sitoutumisen (vaikka kerran kuussa). Kun ajattelun ja kirjoittamisen lahja on teille annettu, käyttäkää sitä.
on October 13th, 2008 at 7:29 pm
Taikauskon opettaminen “totena” oppilaitoksessa jossa yleisesti pyritään pitäytymään faktojen osalta faktoissa on todellakin arvokeskustelun paikka.
Indoktrinointi on syvältä ja vastoin YK:n ihmisoikeuksien ja lasten oikeuksien julistusta.
Tänään on mielenkiintoinen päivä. Kuoleva lahkonne taistelee ihmisten taikauskottomuutta vastaan julkaisemalla sivustonne eroakirkosta.info
Seurauksena suuri eropiikki, ihmisten mitta alkaa täyttymään uskisten moraaliin.
Hävettääkö sinua?
on October 13th, 2008 at 8:51 pm
Korppikotkat haaskoilla…
On todella tympeää – mutta ei odottamatonta tai yllättävää – että ns. uskonnolliset piirit käyttävät inhimillistä tragediaa omien ideologioidensa ajamiseen.
Minkäs kirkon piispa tämä Heikka onkaan? Ei kai vain Westboro Baptist Churchin? ”Thank God for 9 dead Finns”?
on October 13th, 2008 at 9:15 pm
Korppikotkat haaskalla? Siis ketä tässä nyt osoitellaan. Veljet Mika ja Petrus??
Jaakolle kuitenkin voisi kommentoida koulujen uskonnonopetuksesta sen verran, että tämä kyseinen (ja vihaisten vapaa-ajattelijoiden suuresti vihaama) “tunnustuksellinen uskonnon opetus” on nykyisin aika liberaalia kaiken kaikkiaan.
Suurin osa opettajista on maallistuneita virkamiehiä, jotka opettavat uskontoa tyyliin “Raamatussa kerrotaan”, jonka jälkeen he ilmoittavat uskon olevan jokaisen oma asia.
Yleensä uskossa olevien lapset ottavat Raamatun sanan kirjaimellisesti ja sitten lapset, joille ns. vapaa-ajattelijat ovat syöttäneet oman totuutensa uskovat vanhempiaan ja eivät siis usko.
Joten Mikan lause: “Indoktrinointi on syvältä ja vastoin YK:n ihmisoikeuksien ja lasten oikeuksien julistusta.”
on kaikista pahinta farisealaista tekopyhyyttä, että pois alta!
Uskonnonopetus kouluissa puoltaa paikkaansa, koska kristinusko on niin tärkeä osa kulttuuriamme, ja jos et tunne Raamattua, et itseasiassa tunne kulttuuriasi, etkä sitä kautta edes itseäsi.
Lopuksi vielä Jaakolle.
“Kristinuskosta voisi kertoa lapsille oikein hyvin koulutuksen perusidean, objektiivisuuden, mukaisin menetelmin”
Väittäisin että tällainen opetuskäytäntö on lähes sellaisenaan voimassa lähes jokaisessa Suomen peruskoulussa.
on October 14th, 2008 at 8:40 am
Antti,
EI Raamatun kulttuuri- yms. vaikutuksen opettamiseen tarvita uskonnonopetusta. Se voi tapahtua historian, yhteiskuntaopin ja maantiedon kautta. Elämänkatsomuksen, etiikan ja fiosofian opetusta tietysti tarvitaan, mutta ei siinä sen sijaan tarvita mitään jeesuksia.
Uskonnonopettajien liiton sivuilla (http://www.suol.fi/) nähtävissä oleva opetusohjelma on etenkin ala-asteen osalta jokseenkin puhtaaksiviljeltyä tunnustuksellisuutta:
”KESKEISET SISÄLLÖT
Luottamus ja turvallisuus
• oppilaiden kokemuksista ja elämäntilanteista nousevia elämään ja kuolemaan liittyviä asioita
• Jumala Isänä ja Luojana, Herran siunaus sekä Jeesuksen opetukset Jumalan
huolenpidosta”
En käsitä, miksi yhteiskunnan toimesta opetetaan tällaista viattomille lapsiparoille.
on October 14th, 2008 at 11:13 am
Antti Maa:
“Uskonnonopetus kouluissa puoltaa paikkaansa, koska kristinusko on niin tärkeä osa kulttuuriamme, ja jos et tunne Raamattua, et itseasiassa tunne kulttuuriasi, etkä sitä kautta edes itseäsi.”
- Minunkun mielestäni uskontoja pitäisi opettaa kouluissa, mutta historian tai jonkun muun nimikkeen alla.
Oppiaineena “uskonto” yksistään ensinnäkin nostetaan liialliseen arvoon ja annetaan käsitys, että se on niin tärkeä osa ihmiseksi kasvamista, että vaatii oman oppiaineen kouluihin. Asia ei ole niin.
Uskontotunnin sijaan näkisin hienona vaihtoehtona filosofioiden ja humanismin opiskelun, jota ei peruskoulussa taida vieläkään olla edes olemassa.
Uskonto siis historian tuntien sisälle.
Mutta että en tuntisi omaa itseäni enkä kulttuuriani, jos en tuntisi raamattua…aika paksua. Tavat, kulttuuri, yhteiskunnan yleisesti hyväksymä moraali jne rakentuvat monesta asiasta, mutta eivät taatusti ainoastaan yksin uskonnollisuudesta.
*
Sitten itse Heikan tekstiin:
“Pääministeri Matti Vanhanen puhui viikko sitten Jyväskylän lyseon juhlassa viisaita. Hänkin littyi Kauhajoen tapahtumiin ja jatkoi sitten : “Tarvitsemme kouluihimme hengellistä ja maallista sivistystä.””
Vanhanen yritti kumarrella molempiin suuntiin, sen huomaa jokainen. En ottaisi tuosta lauseesta niin kiivaasti uskonnolliselta kantilta kiinni, kuin uskonnolliset piirit ovat tehneet sen jälkeen.
Aina, kun jokin vaikutusvaltaisempi taho erehtyy mainitsemaan uskonnollisella tavalla tulkittavasti, otetaan siitä kiinni ja sitä toitotetaan sitten maailman tappiin asti, kuin mitäkin kaiken mullistavaa asiaa.
Joku yllä ihmetteli samaa, kuin minäkin: Mistä lähtien hengellisyys on ollut kr.uskon ja ylipäätään uskontojen yksityisomaisuutta? Ihminen voi olla hengellinen ilman ainuttakaan mielikuvitusystävää.
“Viime aikoina on monilta tahoilta väitetty, ettei uskonto kuulu kouluhin ja päiväkoteihin.”
- Ja se on totta. Ne eivät kuulu sellaisinaan, kuin tänäpäivänä esillä ovat. Pienten lasten ehdollistaminen uskontoihin on ensinnäkin väärin. Lapselle on suotava julkisissa hoito- ja koululaitoksissa täysi uskonnonvapaus.
“Vanhoja kristillisiä perinteitä on savustettu ulos kasvatusjärjestelmästämme.”
Tähän nyt kaipaa kuka tahansa tarkennusta. Mitä kristillisiä perinteitä piispa tarkoittaa?
Jos kyse on kristillisistä lasten kasvatustavoista rankaisemalla, uhkailemalla (mm. helvetillä) jne, niin metsään mennään jos sille tielle palataan.
Maailma muuttuu, tavat muuttuvat ja ihmisten täytyy silloin mukautua niihin.
Olkoonkin, että nyt olisi menossa ns. uskonnollisten tapojen murroskausi, jossa ihmiset eivät vielä sisäistä uusia tapoja tilalle (jotka ovat käytännössä samat VAIN ilman uskonnollista nimikettä), niin kehitys on kuitenkin väistämättä sivistävään suuntaan.
Se, että kirkonmiehet ja -naiset toitottavat harhaanjohtavia “ohjeita” seurakuntalaisilleen, on kamalaa. Annatte ymmärtää, että ilman kristillisiä perinteitä ja -tapoja kaikki muuttuvat hirviöiksi ja koko maamme romahtaa. Aivopeskää vain ihmisiä uskomaan tuollaista, mutta älkää odottako kovin korkeita tuloksia puheillenne. Kansan motivoiminen ja positiivisten näkymien/kantojen esiin tuonti saa aikaan positiivisia muutoksia. Mutta kun vaikutusvaltainen kirkon taho alkaa saarnaamaan negatiivisesti, niin muutoskin lienee sen mukainen.
” On hyvä painaa mieleen Vanhasen ja Hoikkalan kommentit. Niitä voimme lainata, kun keskustelu uskontokasvatuksen asemasta kouluissamme ja päiväkodeissamme taas käynnistyy.”
…niin. Minusta vain ei kannata tukeutua kommentteihin, joilla kumarretaan ja pyllistetään parhain mahdollisin tavoin molempiin suuntiin.
Ja kun puuttuu se ymmärrys siitä, että ihminen on hengellinen ilman uskonnollista vakaumustakin, niin väärinkäsityksiä tuollaisella julistamisella saadaan aikaan, eikä muuta.
Kauhajoen tragedian päähenkilö sanoi olleensa ateisti, mutta oli kuitenkin menossa helvettiin, omien sanojensa mukaan. Moni uskonnollinenkin ihminen ymmärtää, että ateisti ei usko sen enempää “helvetin” olemassaoloon, kuin muidenkaan myyttien luominen “ylisten” tai “alisten”. Saari oli joko ymmätänyt asian väärin kuten kristillisyydessä on perinteenä, tai sitten uponnut kokonaan kuvitelmaan, jonka kristillisyys oli syövytänyt lapsesta asti selkäytimeen:
“Uskonnotomuus = pahuus”.
on October 14th, 2008 at 12:32 pm
mitä ovat “filosofia” tai “humanismi”? niiden alle voi sijoittaa mitä tahansa aivan kuten uskonnonkin alle. asiat eivät ratkea erityisen puolueettomaan suuntaan vain huutamalla apuun humanismia ja luopumalla uskonnonopetuksen tunnustuksellisesta.
näin on varsinkin silloin kun puhutaan tunnustuksellisuudesta siinä muodossa kuin sen Suomessa tunnemme. mistä humanismin arvot ovat peräisin? eivätkö ne ole yhtälailla kulttuurisia, mielivaltaisia ja muuntuvia? kristillinen uskomusjärjestelmä on myös kulttuurisesta muuntuva.
en silti tarkoita vesittää pyrkimystä puolueettomuuteen, kun totean, ettei se viime kädessä ole koskaan mahdollista. haluan enemmänkin puolustaa eurooppalaista kulttuuria, jonka osana myös tunnustuksellisuutta voidaan tarkastella.
yksilön näkökulmasta kulttuurilla on joka tapauksessa aina agenda. kulttuuri tarjoaa yksilölle uskomusperäisiä maailmankatsomuksen rakennusaineita, oli sitten kyseessä humanismi, skientismi tai niille sukua oleva kristillinen kulttuuriperimä.
miksi tunnustuksellinen uskonnonopetus ei saisi olla osa suomalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa jatkossakin? miksi se ei voisi olla osa julkista koululaitosta niiden perheiden lapsille, jotka kuuluvat kirkkoon tai haluavat siihen osallistua?
summa summarum. väitän, ettei vapaata ajattelua ole koskaan ollut olemassa. valistusajan ateismi oli yhtä vapaata ja spontaania kuin porvaripentujen stalinismi 1970-luvulla. uskonnoista ei voi puhua ilman ideologiaa tai katsomusta.
on October 16th, 2008 at 2:58 pm
Petri,
en ymmärrä ajatustasi viattomista lapsiparoista. Puolueetonta arvojen tai maailmankatsomusten kannalta neutraalia kasvatusta ei ole olemassakaan. Yhtäältä lapset ovat kaiken kulttuurin edessä viattomia, toisaalta lapset eivät kykene psykososiaalisesti liittymään muuhun ihmiskuntaan ilman kulttuuria. Kaikkialla missä ihmiset huolehtivat lapsistaan, heille opetetaan heidän huoltajilleen tuttua kulttuuria ja traditiotiota. Hyvässä ja pahassa.
Ateistien lapsille voisi sopia ateistinen uskonnonopetus. Se ei olisi arvoiltaan neutraalia vaan kertoisi avoimesti uskontojen harhaisuudesta ja esittelisi historian suuria ateistisia merkkihenkilöitä ja heidän saavutuksiaan uskontojen vastaisessa taistelussa.
Kysyn edelleen mitä haittaa tunnustuksellisuudesta on sellaisessa muodossa, jossa sitä nykyisin Suomessa opetetaan?
Se, että jokin ei ole välttämätöntä ei vielä sisällä täsmällistä kantaa sen hyödyllisyyteen tai hyödyttömyyteen. Jeesus ei ehkä ole välttämätön uskontoja koskevan tiedon kannalta. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hän olisi välttämätön kirkkoon kuuluvien lasten kristillisen identiteetin kannalta.
on October 16th, 2008 at 10:27 pm
Erkin kirjoitukselle voi vain nyökytellä.
Petrin kommenteista hyökyy selvästi tarve nostaa yksi maailmankatsomus; joka on tietenkin hänen omansa, jalustalle neutraalina ja ainoana oikeana. Näin hieman kärjistäen.
Myös Petrin puheet ala-asteen uskonnon opetuksen “puhtaaksiviljellystä tunnustuksellisuudesta” ei ole todellakaan realistinen. Väitän siis edelleen, että uskontoa opetetaan kutakuinkin neutraalisti.
Rukouksien ja tunnustuksien ulkoa opettelu palvelee myös muistin harjoittamista; joka on valitettavasti katsottu pitkin nenänvartta opetuspiireissä oikeastaan turhan takia.
Uskonnossa kotien ja vanhempien esimerkki on ratkaiseva; on naurettavaa sanoa koulujen uskonnon opetusta aivopesuksi, koska vanhemmat ovat kuitenkin antaneet lapselleen omalla esimerkillään maailmankuvan pohjan, jonka lävitse lapsi maailmaa tarkastelee.
Ja jos lapsi tai jopa aikuinenkin kokee saavansa turvaa uskonnon kautta, se ei ole huono asia vaan mielestäni äärimmäisen hyvä asia. Muistaahan myös Petri, millaisen rauhan sinullekin iltarukous, kun pelkäsit vanhempiesi äkillistä kuolemaa nähtyäsi sen, että maailma ei ole mikään lämpöinen ja turvallinen satama; vaan oikeasti aika kamala paikka, jossa voi tapahtua kaikenlaista pahaa.
…”siunaa Äitiä ja Isää. Heille elinpäivää lisää..”
Ja kyllä kai rukoiluun sortuu välillä jokainen ateistiskin, silloin kun maailma yksinkertaisesti vain romahtaa jonkun läheisen kuoleman tai sairauden muodossa??
on October 20th, 2008 at 12:57 pm
Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja paheksui jokelan murhaajan uhreja ja heidän omaisia auttajia koska ampuja oli ateisti ja heidän aateveljensä. Heidän mukaansa kirkon apua on väärin koska se olisi puuttumista auvisten vapaa-ajatteluun.
on October 21st, 2008 at 7:49 am
Erkki:
“Ateistien lapsille voisi sopia ateistinen uskonnonopetus. Se ei olisi arvoiltaan neutraalia vaan kertoisi avoimesti uskontojen harhaisuudesta ja esittelisi historian suuria ateistisia merkkihenkilöitä ja heidän saavutuksiaan uskontojen vastaisessa taistelussa.”
- Hyvä Erkki. Ateismi on jumaluskon puuttumista. Siinä ei ole sisältönä mitään muuta, joten mitä siitä voisi opettaakaan? Mitä opettaa ihmisen ominaisuudesta, jonka mukaan ei määräydy mitään muuta? Henkilöiden elämäntyö ja -saavutukset saavat puhtinsa aivan taatusti jostain muusta, kuin yksin jumaluskon puuttumisesta.
Uskontokriitikot ovat taas erikseen. Jos tarkoitat noilla merkkihenkilöillä esim. R. Dawkinsia.
Ateistisilla ihmisillä on yksi yhteinen nimittäjä siis; jumaluskon puuttuminen. Muilta tavoiltaan jokainen on yksilö, erilainen oma itsensä. Ateismi ei sisällä mitään käskylistaa tai ohjeiden kirjoa miten elää, toisin kuin jumaluskovaisilla.
Ateistisia merkkihenkilöitä (ketä sitten tarkoitatkin) historiassa on muutama. Heidän ateisminsa on merkityksellistä ainoastaan uskovaisille, koska ajatusmaailma on vastakohtainen.
Itse en näe heidän ateismissaan mitään opettamista, koska se sisältää vain tuon yhden ominaisuuden. Muilta elämäntavoiltaan ja saavutuksiltaan enemmänkin olisi opetettavaa, niin muistakin kuin ateistisista henkilöistä. Mutta yhteen ominaisuuteen tarttuminen ja sen kautta yhdelle henkilölle koko elämänsisällön (ulkopuolelta) rakentaminen on uskovaisten puuhaa tässä tapauksessa; jumaluskon puuttuminen on teille vastakohta eli kauhistus ja syy kaikkeen ko. henkilön tekemään mahdolliseen pahaan ja negatiiviseen.
Samoin, kuin te nostatte äläkän, jos uskovaista ihmistä arvostellaan kokonaisuutena yksin uskovaisuutensa tähden. Niin ei ole soveliasta eikä järkevää tehdä yhdenkään ihmisen kohdalla, oli aatemaailma mikä hyvänsä. Ihminen koostuu monista “palasista” ja yksi niistä on uskonnottomuus/uskonnollisuus.
Olen alentunut luokittelemaan meitä uskonnottomia ateisteja kahteen eri leiriin, koska se on melkeipmä pakko, jos aikoo saada uskonnollisen ihmisen ymmärtämään tätä vastakohtaansa paremmin.
On siis olemassa meitä “aikuisia” ateisteja, jotka ovat hyvin tietoisia siitä mitä uskonnot ja niiden jumalat ovat. Tuo tieto on kertynyt itseään kehittämällä (historian yms astetta syvempi tuntemus) ja me ymmärrämme selkeästi, ettemme ole uskovaisten vastustajia emmekä helvettiin meneviä ihmiraunioita; emme pidä itseämme sellaisina.
Sitten on “uskonnolliselta kantilta väärinkäsittäneitä ateisteja”, joita minä kutsun nyt tässä tapauksessa “uskonnon uhreiksi”. He ovat ihmisiä, jotka luulevat ateismin olevan vain kristinuskon (valtauskontomme) vastustamista, saatanan pauloissa elämistä ja helvettiin menevän ihmisen ns. tietoinen ratkaisu HALUTA mennä helvettiin. Se vaatii siis taakseen luonnollisesti uskon helvetin olemassaoloa kohtaa, ja helvettihän on kr.uskon luoma käsite/fyysinen paikka tai olotila.
Mistä lie uhmasta siinä on osaltaan kyse, mutta pohjalla asuu joka tapauksessa väärinkäsitys ja uskonnollinen usko.
Tiedostava ateisti uskoo helvetin/saatanan olemassaoloon yhtä paljon kuin jumaliin, eli ei ollenkaan.
Ateismia täytyisi opettaa kouluissa siinä, missä tietoutta uskonnoista. Ne ovat kaksi ilmiötä ihmiskunnassa ja vastapuolet, joiden välillä tulee aina olemaan konfliktia.
Tärkeintä olisi opettaa kuitenkin niin, että tunnustuksellisuus on poissa ja asia käsitellään asiana, eikä tunteiden pohjalta tai niin, että sitä (kumpaa tahansa!) ujutetaan oppilaan päähän ja käytökseen aivopesun tyylillä sisällyttämällä koulun yleisiin käytäntöihin rukouksia tai vastaavasti hokemia ennen välitunnin alkua “jumalia ei ole olemassa”. Ymmärrätkö mitä haen takaa?
Tunnustuksellinen uskonnollisuus/uskonnottomuus ei kuulu valtion koululaitoksen tehtäväksi opettaa, vaan se kuuluu kodin tehtäväksi.
Voisiko joku perustella minulle, miksi meillä on olemassa uskonnon vapaus, mutta jonka käytännössä toimimisesta ei välitetä? Puhun nyt lasten uskonnon vapaudesta koulujen sisällä: uskonnottomia syrjitään yhä.
Kun kuulee julkisuudessa uskonnon vapauden rikkomisesta, on kyseessä järjestelmällisesti AINA uskovainen henkilö, jonka vapautta on loukattu. Onko se laki tehty ja olemassa siis vain uskovaisia varten? MIKSI se on olemassa?
Teillä eteläisen maamme ja suurempien kaupunkien asukeilla on aika hatara käsitys siitä, miten pienemmissä kylissä ja yhteisöissä täällä korvessa uskonnollisuutta lapsille kouluissa opetetaan. Uskonnottomuutta on täysi lupa -lähes velvollisuus- paheksua ja uskonnon opettajat ovat paljolti uskovaisia (lahkoihin kuuluvia) itse.
Teillä siellä kaupungissa, jossa monikulttuurisuus ja erilaisuus on ollut pakko hyväksyä osaksi ympäristöä on tilanne eri. Uskovainen, joka avoimesti täällä paheksuu uskonnottomuutta ja syrjii sen vuoksi niin lapsia kuin aikuisiakin, pitää kyllä suunsa kiinni ja miellipiteet itsellään astuessan korvestaan kaupunkiin. Mutta kun takana on oma lahko ja kylä, jonka asukkaista 90% kuuluu eri kr.uskon lahkoihin ei suuta pidetä kiinni vaan aivan päin vastoin.
Antti Maa:
“Rukouksien ja tunnustuksien ulkoa opettelu palvelee myös muistin harjoittamista; joka on valitettavasti katsottu pitkin nenänvartta opetuspiireissä oikeastaan turhan takia.”
Ohhoh. Sinä siis ujuttaisit uskonnollisuutta lapsiimme opettamalla ulkoaopittavia rukouksia ja tunnustuksia….MIKSI niiden tulisi (muistin paranemisen kannalta) olla Tunnustuksellisia?!
“Ja kyllä kai rukoiluun sortuu välillä jokainen ateistiskin, silloin kun maailma yksinkertaisesti vain romahtaa jonkun läheisen kuoleman tai sairauden muodossa??”
- Minä muistan rukoilleeni lapsena siksi, että minut opetettiin tekemään niin. Muistan rukoilleeni pari kertaa, syitä en tosin muista.
Mutta.
Lapsen mielikuvituksella turvallisuutta haetaan monin keinoin, eikä uskonnollinen rukoilu auta ELLEI sen ole annettu ymmärtää tuovan turvallisuuden tunnetta. Yhtä hyvin lapsi uskoisi metsän keijunen tuovan turvallisuutta, jos hänelle kerrottaisiin kertomasta päästyään, että keijut tuovat suojaa ja turvaa.
Kr.uskon “etu” asiassa on yksin se, että ko. taikauskoon uskovia on maassamme vielä paljon, ja harhaanjohtvasti annetaan vieläkin ymmärtää, että näiden uskovaisten määrä on tärkein todiste jumaliensa olemassaolosta.
Läheisen kuolema, oma tai toisen sairaus tai muu kriisi elämässä on aina hirveä paikka kestää. Oli ateisti tai uskovainen. Tilanne pysäyttää, saa miettimään ja aivojen kemikaalit pois normaaleilta raiteiltaan. Suuret muutokset muuttavat ajattelutapaa ja “pään kuntoa” radikaalisti, ja luontaisesti tuntematonta pelkäävä ihminen ajautuu ajatuksineen tilaan, jossa rationaalisuus on kaukana. Tosiasioita ei haluta käsitellä sellaisinaan, vaan omaa oloa on yksinkertaisesti helpompi helpottaa irrationaalisin ajatuksin mm. siitä, että vainajan tulee tapaamaan vielä joskus.
Itse en muista aikuisiällä rukoilleeni koskaan. En onnettomuuteen joutuessani tai siitä toipuessani, en toisen vanhempani tai muiden läheisien kuollessa, enkä muulloinkaan. En ole tapa-kristillisestä kasvatuksesta huolimatta ksokaan tuntenut tarvetta rukoilemiseen, vaan haen turvallisuuden tunteen muilla tavoin. Esimerkiksi tutkimalla kriisin aiheuttanutta asiaa ja aihetta lisää.
Kun ymmärtää ja hyväksyy tämän elämän valtavana dominopelinä ja kun hyväksyy oman voimattomuutensa terveellä tavalla asioiden kulkuun, voi vapautua ajatuksista, jotka sitovat kiinni yhteen raskaaseen tapaan; Yksilön vaikutus koko elämänkulkuun on pieni, mutta omaansa ratkaiseva. Jos haluat uskoa, että jokin suuri näkymätön sinua 24/7 vahtiva ja sinulle henk.koht. vääryydet kostava voima on se, joka määrää kaapin paikan, niin huomaa, että teet samoin kuin minäkin; eronamme on vain se, että minä kutsun sitä voimaa maailmaksi dominopeli-ihmisineen, sinä Jumalaksi. Sinä haluat henkilöhahmon, jota syyttää tai jota kiittää, minä en.
Hahmotamme elämän ja maailman siis eri tavalla…ja sen syitä en tässä jaksa alka pohtimaan.
Oili Salo:
“Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja paheksui jokelan murhaajan uhreja ja heidän omaisia auttajia koska ampuja oli ateisti ja heidän aateveljensä. Heidän mukaansa kirkon apua on väärin koska se olisi puuttumista auvisten vapaa-ajatteluun.”
- Vapaa-ajattelijoiden Pj ei ole missään sanonut noin. Jos väität toisin, niin voinet todistaa väitteesi.
Pj:n tarkoitus on käsittääkseni ollut tuoda ilmi sitä, mitä kirkko tekee -jostain syystä- täysin yleisesti hyväksytyksi: käyttää hyväksi ihmisten hätää ja kriisejä.
Ampujan ateismi taas on sitä ylläkertomaani “uskonnolliselta kantilta väärinkäsitettyä ateismia”. Hänhän oli menossa helvettiin omien sanojensa mukaan.
Ja korostan vielä, ettei ampuja ole ollut aateveli eikä missään tekemisissä Vapaa-ajattelijoiden, saati vapaan ajattelun kanssa. On ihan selvää, että joka toisin väittää tekee sen vain epätoivoissaan kiillottaakseen omaa kilpeään.
Asia kannatta ottaa pöydälle sellaisenaan ja tarkastella sitä hetki neutraalisti, uskonlinssit pois päästä ja huomata, mitä todella on tapahtunut.
Kirkon avustustoimista kriisitilanteissa vielä:
En ole koskaan henk.koht ollut tilanteessa, jossa kr.uskon edustaja olisi tullut minulle hädän tai kriisin keskellä tarjoaman apua. Todennäköisesti hämmentyisin sellaisella hetkellä erittäin paljon.
KOSKA; Uskovainen avunantaja ei ole pyyteetön. Hän tekee toimiaan a) jotta pääsee taivaaseen ja b) levittääkseen tekosyyn avulla uskontoaan.
*
Piispa Heikalta kysyisin henkilökohtaisesti sitä, että mistä saamme lukea mahdollisen vastauksesi Vapaa-ajattelijoiden lehden viimenumerossa olleeseen vastineeseen kirjoitukseenne Suomen Kuvalehdessä 5.9.2008?
Suomeen olisi korkea aika saada julkista keskustelua aikaan uskonnoista paljon nykyistä enemmän, ja Mikko Heikkaa kollegoineen (kantaa ottavina henkilöinä) odotetaan varmasti lämmöllä kunnollisiin, perusteellisiin keskusteluihin pöydän ääreen.
Väärinkäsitysten suma on saatava puretuksi, mitä meihin ateisteihin ja uskonnottomiin tulee ja niin kauan, kuin te kirkon sisällä vaikuttavat miehet ette julkisiin keskusteluihin lähde voimme todeta, että joko teillä on salattavaa (seurakuntalaisiltanne) tai pelkäätte naamojenne menetystä lopullisesti.
Uskonnon vapaus täytyy saada toimimaan niin kuin se lakiin on kirjattu ja mustamaalaaminen puolin ja toisin olisi loputtava.
Kirkko jäsenkatoineen voisi harkita lääkkeeksi esim. sitä, että olisi vain rehellinen. Sekä itselleen, että jäsenilleen.
on October 21st, 2008 at 2:20 pm
Äiti uskonnoton hyvä.
Olet niin kiinni omassa uskonnossasi eli ateismissa, joka on siis uskontojen kaltainen uskomusjärjestelmä eikä mikään objektiivinen “oppiane”; niin kuin sinä haluaisit asian nähdä.
Maailmankatsomuksen takaa on vaikea nähdä maailmaa. Varsinkin jos rakentaa Minä-kuvan pelkästään oman uskomusjärjestelmänsä varaan.
Nähtävästi liian vahva usko ateismiin vähentää myös kykyä ymmärtää lukemaansa. Rukouksien/tunnustusten ulkoa opettelu koulussa EI siis vaikuta suurestikaan lapsen maalmankatsomukseen, jonka hän on perinyt KODISTANSA. Tätä tarkoitin ja tämän olen todennut empiirisesti noin parin kymmenen vuodenajan.
Lisäksi (ja kirkon miesten mielestä varmaan valitettavasti) uskonnon opetus koulussa; tarkoitan opettajien pitämia tunteja;
on käytännössö koko lailla riisuttu tunnustuksellisuudesta. Asia opetetaan ja useimmiten ihmekertomukset saavat aikaan oppilaissa keskustelua puolesta ja vastaan; ja luokkassakin jakolinjat ovat selvästi nähtävissä.
Kotien maailmankatsomus on perityvää; ja sitä on vaikeaa muuttaa.
Onhan selvää, että myös uskonnottomien äitien lapset eivät usko,
ja uskovien äitien uskovat. Uskottehan tekin tämän?
on October 22nd, 2008 at 4:51 am
Antti hyvä,
On ilmeisesti aika tarkentaa sinulle mitä on ateismi ja mitä se ei ole.
Tässä kaikki mitä se sisältää:
- Jumaluskon puute.
Minä en voi käsittää, miten te jotkut saatte väännettyä tuosta yhdestä lauseesta uskonnon, jota vertaatte omaan uskomusjärjestelmäänne dogmeineen.
Vai hämääkö tässä nyt se perusjuttu, minkä jokainen uskovainen kieltää, mutta ei jälkeenpäin puhu siitä kyllä enää sanallakaan:
Ateismi ei ole aatesuunta sinällään vaan se on teISMIn vastakohta. Se on negaatio uskonnollisesta uskosta.
Se ei ole uskomista, ettei jumalia ole, vaan -jumaluskon puuttumista-.
Minulle muiden muassa jumalien olemassaolemattomuus on Fakta niin kauan, kuin toisin todistetaan. Ja todistusvastuu on uskovaisilla, ei jumaluskottomilla.
Alkaako Antti ymmärtämään mistä on kysymys?
“Nähtävästi liian vahva usko ateismiin vähentää myös kykyä ymmärtää lukemaansa.”
Miksi piikittelet tuollaisilla lapsellisuuksilla? Olenko osunut kenties arkaan paikkaan aiheen puitteissa? Yleensä se on syynä silloin, kun kirjoitustaitoinen ja verbaalisesti osaava uskovainen alentuu pilkkaamiseen.
” Rukouksien/tunnustusten ulkoa opettelu koulussa EI siis vaikuta suurestikaan lapsen maalmankatsomukseen, jonka hän on perinyt KODISTANSA. Tätä tarkoitin ja tämän olen todennut empiirisesti noin parin kymmenen vuodenajan.”
Vai empiirisesti todettu on..nyt täytyy minunkin hiukan tirskahtaa
…nooh. Joka tapauksessa Antti, perustele minulle vielä se, MIKSI koulun tulisi ylipäätään tukea tällaisia perheiden sisäisiä maailmankatsomuksia millään tavoin? Siitä seuraisi loppupäässä se, että kaikki te lahkolaiset tappelisitte keskenään mitä rukouksia ja tunnustuksia koulu saa opettaa *Hyvän Muistin Kehittämiseksi* ja muslimien, hindujen ja muiden vähemmistö-uskontojen lapset katoaisivat pikkuhiljaa koko koulusta ja uskonnottomien lapset siinä sivussa.
Te olette tapelleet jo maailman sivun kaikesta mahdollisesta ja kun kyse on pienistä, helposti ehdollistettavista, aivopestävistä sieluista, käy taistelu kaikista kuumimpana; helpompaa saalista lahkoille ei ole olemassakaan, kuin mt-ongelmainen juoppo tai pieni lapsi.
“Kotien maailmankatsomus on perityvää; ja sitä on vaikeaa muuttaa.”
Ja perinteet kunniaan, osaltaan.
Uskonnollisuus on yksi perinne, katoava sellainen, ja kehitys katoavaan suuntaan varmasti hidas. Mitä sitten? Pääasia, että ihmiset heräävät ajattelemaan omilla aivoillaan missä vaiheessa elämäänsä hyvänsä.
“Onhan selvää, että myös uskonnottomien äitien lapset eivät usko,
ja uskovien äitien uskovat. Uskottehan tekin tämän?”
No en aivan. En edes ymmärrä, mistä voit noin mustavalkoisen johtopäätöksen vetää. Ettei tässä nyt jokin uskonnollinen usko aiheuttaisi lievää sokeutumista asian suhteen?
Monien syvästi uskonnollisten vanhempien lapset ovat juuri siitä syystä aikuisina valinneet uskonnottomuuden…ja uskonnottomien taas kiinnostuneita mystiikoista ja uskonnoista yltiöpäisen paljon.
Uskonnollisuus “herää” ihmisessä tarpeen luonnista (perinteisesti) ja jatkuakseen se tarvitsee jeesusbensaa jatkuvasti lisää pysyäkseen käynnissä..
on October 22nd, 2008 at 6:54 pm
Kun ateismilla kuitenkin on kulttuurihistoria, niin kuinka se voisi olla vain jumaluskon puuttumista. Väite on paitsi naurettava myös hölmö. Se, että asiat mainitaan sanakirjassa ei tarkoita, että muut kirjat voi niiden osalta jättää lukematta.
Jumalan olemassa olo on fakta yhtä vähän kuin Jumalan ei-olemassa olo. Faktat ovat todennettavia asioita, ne voidaan osoittaa todeksi ja niiden kohdalla voidaan keskustella siitä mitä ne ovat tai eivät ole. Jumala on tällaisen keskustelun kannalta turha aihe. Sen kanssa jäädään auttamattomasti jumiin.
on October 22nd, 2008 at 8:08 pm
Kertoisitko, Erkki, millainen kulttuurihistoria ateismilla (mielestäsi) on.
Sanat, termit ja käsitteet niiden ympärillä kehittyvät ajanmittaan. Ymmärrämme asioita syvällisemmin niiden itse kehittyessä suuntiinsa. Ateismi on teismin vastakohtana julkisena ja luvallisena “mielipiteenä” varsin nuori. Sen negatiivinen ja huono maine, puhumattakaan historiassamme muistettavista “ateistisista merkkihenkilöistä”, on lähtöisin kristillisen suunnan halusta tehdä ateismista pahuus, negatiivinen.
Tällainen kehitys on kuitenkin kohtamassa loppunsa, kun ihmiset alkavat ymmärtämään laajemmin mitä on ateismi ja uskonnottomuus.
“Jumalan olemassa olo on fakta yhtä vähän kuin Jumalan ei-olemassa olo. ”
- Olen raskaasti eri mieltä. Olemassa olematonta EI VOI lukea faktaksi.
Kuten itsekin sanoit, fakta on todennettavissa oleva asia. Jumalaa ei voi uskovainen todistaa todelliseksi. Ja se joka ymmärtää, ettei ko. hahmoa ole olemassa ei taas tarvitse todentaa väitettään faktaksi, koska olemassa olemattomuus on fakta JO kaikkien vastapuolen todisteiden uupuessa.
Todistusvastuu on aina positiivisen väitteen esittäjällä.
Jos minä väitän vakavissani, että kuu on juustoa tulee minun pystyä esittämään väitteeni tueksi niin kattavat todisteet, että väite voidaan lukea faktaksi. Eikö?
Pelkällä kiven kovalla väittämisellä menetän vain kasvoni ja kaiken uskottavuuteni.
Seuraavaksi odottelenkin vastausta tyyliin “et voi ymmärtää, koska olet uskon ulkopuolella”. Aiotko mennä sellaiseen?
“Jumala on tällaisen keskustelun kannalta turha aihe. Sen kanssa jäädään auttamattomasti jumiin.”
Ei mielestäni. Tilanne on selvä niin kauan, kunnes uskovainen voi todistaa väitteensä todeksi, faktaksi. Ja minä olen valmis muuttamaan kantaani asiaan heti, kun nuo faktaa tukevat todisteet minulle esitetään.
Ihmisten pelkkä verbaalinen manipulointi alkaa auttamattomasti olemaan vanhanaikaista ja kr.uskon pelottelu-taktiikka myös.
on October 22nd, 2008 at 8:44 pm
ateismi linkittyy läntisessä maailmassa, jossa elämme historialtaan vahvasti valistukseen ja sellaisena se on lähtökohdiltaan reaktiota kristillisen kirkon dominoimaan maailmankuvaan. tätä historiaa ei kannata tällä meille yhteisellä taustalla lähteä kiistämään. se mitä kaikkea siitä seuraa on hyvin monimutkainen ja iso kysymys. en näe unta siitä, että kykenisin siihen tyhjentävästi vastaamaan. vastakkainasettelu ateismin ja teismin välillä toteutuu kuitenkin näissä raameissa eikä se ole luonteeltaan neutraali ja historiaton.
uskovainen tai ei-uskovainen ei voi todistaa väitettään faktaksi. kysy vaikka keneltä. minua ei uskovaisuus tai ei-uskovaisuus tässä keskustelussa kiinnosta sinänsä lainkaan.
on October 22nd, 2008 at 9:44 pm
Et nyt Erkki vastannut oikein mihinkään mitään. En tajunnut tuosta tekstisi alusta lähes tulkoon mitään..en ainakaan sitä selitystä (jos se sen sisälsi) mitä ateismin kulttuurihistoriaan sisältyy.
“uskovainen tai ei-uskovainen ei voi todistaa väitettään faktaksi. kysy vaikka keneltä.”
- Ei minun tarvitse kysyä keneltäkään mitään. On aivan päivänselvää kenelle todistusvastuu tässä tapauksessa kuuluu eli kenen asia on todista väitteensä faktaksi.
Korostan vielä, että olematonta ei voi mitenkään eikä millään tavoin todistaa olemattomaksi. Joten se, joka väittää jotain olemassaolevaksi, on velvollinen todistamaan väittämänsä faktan todeksi esittämällä tueksi kiistattomat todisteet.
“minua ei uskovaisuus tai ei-uskovaisuus tässä keskustelussa kiinnosta sinänsä lainkaan.”
- Ei minuakaan sinänsä. Kyse onkin sen faktan teroittamisesta ja opettamisesta, kenellä se todistusvastuu on. Se tuntuu olevan aivan hirvittävän vaikea asia käsittää..uskovaiselle.
on October 23rd, 2008 at 10:21 am
joo, todistaminen on mahdotonta, se on fakta. sen mahdottomuus ei kuitenkaan tee olemattomuudesta faktaa, koska myös sen todistaminen on mahdotonta. Jumalan olemassa olo on faktojen näkökulmasta mieletöntä. kaivan kohteliaisuudesta wittgenstein- kortin pakasta, koska olen ollut aiemmin ilkeä ihminen. tractatuksessa oli eräs 1900-luvun suuria filosofisia oivalluksia. hyvin harvat asiat ovat niin sanotun täsmällisen kielen näkökulmasta mielekkäitä, eli todistettavissa oikeaksi tai vääräksi. todistusvastuun vaatiminen sellaisesta, jota ei voida mihinkään suuntaan todistaa on absurdi vaatimus, osoitus siitä, ettei vaatija ymmärrä mistä puhutaan.
selitykseni tyytyi sen toteamiseen, että ateismilla on kulttuurihistoria. miksi tyydyin sen toteamiseen? siksi, että se riittää tekemään tyhjäksi väiteen, jonka mukaan ateismi on yksinkertaisesti sitä, ettei uskota Jumalan olemassa oloon.
en ole tässä keskustelussa tuonut esiin uskovaisuuttani tai ei-uskovaisuuttani, joten leimaamaan ei tarvitse ryhtyä. olen kiinnostuneempi argumenteista. oma vakaumukseni tai maailmankatsomukseni on yksityisasiani, josta en ole kiinnostunut keskustelemaan.
on October 24th, 2008 at 8:24 pm
Tarkoitus ei ollut pahoittaa kenenkään mieltä. Olen itse vain äärimmäisen kyllästynyt suomalaiseen ja yleensä eurooppalaiseen ajatus- ja mielipideilmastoon, jonka kantavin voima on oman kulttuurin vähättely.
Tähän itseruoskintaan liittyy vahvasti kristillisten perinteiden vähättely ja kyvyttömyys nähdä yhteiskuntamme juuret jotka lepäävät vahvasti kristillisessä maaperässä.
Maksamme velkaa-oireet ilmenevät myös muiden uskontojen esim. ismlamilaisuuden tai buddhalaisuuden kritiikittömänä ihailuna ja kyvttömyytenä nähdä toisten kulttuurien negatiiviset piirteet.
Vapaa-ajattelija-buumia voidaan tutkia samassa viitekehyksessä.
Suomessa on uskonnonvapaus ja hyvä näin; mutta on todettava jälleen empiriaan vedoten, että turhanpäiväsempää ja pahempaa rahantuhlausta en tiedä kuin elämänkatsomustiedon opetus.
Tunnit lienevät kautta valtakunnan samanlaisia; räävitään pintatietoa sieltä ja toista täältä. Kokeita ei useimmiten pidetä ja sitä myöten myös oppimistulokset ovat surkeita.
Täsmälleen samat asiat, joita et:ssä räävitään, käydään sitten tehokkaasti (ja myös osaamista vaatien!) läpi 6. luokan keväällä uskonnon tunneilla.
Silloin käsitellään suurten uskontojen pääpiirteet ja myös niiden historia.
Voi aikoja ja tapoja. Voi turhanaikaista rahantuhlausta ja turhaa tunnustuksellista elämänkatsomustiedon opetusta!
on October 24th, 2008 at 9:57 pm
Voi miehiä, voi tietoja. Tässä tapauksessa tietojen puutetta ja ajattelun ahtautta..
“Tunnit lienevät kautta valtakunnan samanlaisia; räävitään pintatietoa sieltä ja toista täältä.”
Oletkos Antti käynyt koskaan tutustumassa pienehköön kyläkouluun pohjanmaalla, jossa opettaja on fundamentalisti-lahkolainen ja opettaa lapsille HYVIN tunnustuksellista OMAA uskoaan?
Siellä kaupungeissa on niin helppoa hillua vapaana siitä propagandan pakkosyötöstä (lapsena, nykyään), mutta toisimpa on asiat täällä korpimetsien keskellä.
Täältäkö ne kaikki uskontojen uhrit lähtevätkin?
on October 24th, 2008 at 11:20 pm
Onko itse Piispa niin yläpuolella kaiken ettei edes viitsi kommentoida?
Siitä ktllä annan sulle propsit ettet sensuroi blogiasi kaikista kriittisistä kommenteista kuten lahkotoverisi P. Räsänen.
Ymmärrän asemasi, saat 100 000 + euroa vuodessa liksaa, olet ARVOSTELUN ULKOPUOLELLA ja ehdit kuolla tai ainakin päästä eläkkeelle ennenekuin edustamasi taikausko suomesta muuttuu uskon nimikkeen alta mytologiaksi.
Olemmehan molemmat, sinä ja minä, taikauskottomia eli ateisteja.
on October 25th, 2008 at 12:42 am
“Oletkos Antti käynyt koskaan tutustumassa pienehköön kyläkouluun pohjanmaalla, jossa opettaja on fundamentalisti-lahkolainen ja opettaa lapsille HYVIN tunnustuksellista OMAA uskoaan?”
Kyllä kait tällaisiakin kouluja on, mutta luulen että silloin liikutaan marginaalissa.
Erittäin hyvä ystäväni kylläkin opettaa keskellä erästä “lahkolaiskylää” ja on uskaltanut uskontotunnilla mietiskellä Paavalin Damaskoksen tien näkyä tyyliin;
Jos minäkin itse näkisin salaman leimahduksen tuossa nelostiellä ja kuulisin äänen puhuttelevan minua; niin varmasti silloin minäkin uskoisin.
Tässäkin mielipiteessä asetellaan Jumalalle ansaa ateistiseen tyyliin; jos kaveri käy empiiriseen ansaan, silloin minäkin voin uskoa. Näinhän ei voi olla, ja ansaan mennyt olio ei voi olla Jumala.
Yleensä on aika onttoa väittää ja vaatia, että YKsilön usko(=Jumalan olemassaolo) pitäisi todistaa niin kuin jokin luonnontieteen aksiooma, havaintojen pohjalta jotakin “jumalteoriaa” vahvistaen.
Tasapuolista olisi myös vaatia ateistelta näyttöjä siitä, ettei Jumalaa ole.
Usko, uskonto ja Jumalan kaipuu seuraa meitä koko maallisen vaelluksemme ajan luultavasti ikuisesti; huolimatta siitä vaikka Cernin uusi hiukkaskiihdytin paljastaisi aineen ja olemassaolomme salaisuudet täysin.
Näin luulen uskovani.
P.S. Mikael. Älä anna kateuden myrkyn sekoittaa maljaasi, joka ainakin hetken lienee ollut ylitsevuotavainen.
on October 25th, 2008 at 1:40 pm
“Tasapuolista olisi myös vaatia ateistelta näyttöjä siitä, ettei Jumalaa ole.”
Oliko tämä vitsi?
on October 25th, 2008 at 4:07 pm
Oli. Tietenkin.
Samanlainen vitsi kun vaaditaan uskovilta merkkejä tai todisteita Jumalan olemassaolosta.
Ateistiraukat kantavat repussaan samaa ongelmaa kuin uskovat tai sen negaatiota luullen näkevänsä syvemmälle ja paremmin olevaisuuteen kuin muut.
No, jokaisella on sokeakohtansa; emme huomaa säkkiä joka roikkuu selässä.
Usko on lähinnä tunnetta ja toivoa. Niinpä sen salaisuudet eivät ratkea millään matemaattisella kaavalla tai niin suppealla lähestymistavalla kuin ihmisen ajatuskyky/järki on.
Seuraavaksi sinun äiti pitää haastaa kyläsi dogmaatikot keskusteluihin. Minä lähinnä olen agnostikko. Luullakseni.
on October 26th, 2008 at 1:11 pm
Antti:
“Niinpä sen salaisuudet eivät ratkea millään matemaattisella kaavalla tai niin suppealla lähestymistavalla kuin ihmisen ajatuskyky/järki on.”
- Se, että uskonnon jumala olisi todennettavissa Edes Jotenkin, olisi jo iso plussa. Siihen ei vaadita mitään matemaattisia kaavioita, eikä sen todentamisesta tarvitse vääntää noin monimutkaista ja vaikeaa asiaa kuin uskovaiset mielellään sen ilmaisevat. Koko juttu on kaikessa valtavuudessaan niin yksinkertainen, että huvittaa.
Minä en itse asiassa vaadi mitään muuta, kuin yhden ainoan todisteen, siinä kaikki. Sitä ei silti pystytä antamaan ja johtunee puhtaasti siitä -sanojasi lainatakseni-, että uskonnollinen usko on “tunnetta ja toivoa”. Se vain pitäisi itse uskovaisenkin ymmärtää, eikä väen vängällä yrittää todistaa olevaiseksi jotain, mitä ei pysty todistamaan.
Niin kauan kuin se subjektiivinen usko johonkin korkeampaan voimaan kirjoineen pysyy omassa päässä, omana tunteena ja omana toivona, niin niin kauan se on ok. Sitten kun lähdetään toitottamaan ja tuomitsemaan kanssa-maailmaa Oman Uskon, oman tunteen ja oman toivon kanssa, ollaan umpihukassa.
“Ateistiraukat kantavat repussaan samaa ongelmaa kuin uskovat tai sen negaatiota luullen näkevänsä syvemmälle ja paremmin olevaisuuteen kuin muut.”
- Minä ajattelen asian ihan toisin päin. Minusta on hyvin helpottavaa ja “yksinkertaista” olla ateisti/uskonnoton siinä mielessä, että minun ei tarvitse kuvitella näkeväni yhtään mihinkään yliluonnollisuuksiin tai erikoisiin syvyyksiin, saati olevaisuuden syntysyihin.
Minä näen mitä näen, enkä kuvittele itsestäni sen suhteen liikoja, en koe tarvetta sellaiseen enkä ymmärrä mitenkään, miksi joku sellaista tarvetta tuntisikaan ilman, että sellainen tarve luodaan.
Uskonnoilla vedotaan nimen omaan ihmisen tunteisiin ja sitä kautta luodaan tarve; TÄYTYY olla uskonnollista uskoa/toivoa johonkin, muuten et ole inhimillinen tai “hyvä”.
“Seuraavaksi sinun äiti pitää haastaa kyläsi dogmaatikot keskusteluihin.”
Olisi kai alkuun mielenkiintoista päästäkin keskustelemaan heidän kanssaan, vaikkakin myönnän nykyään sellaisen joko lähinnä hupaisana harrastuksena, verrattavissa kuitenkin täydelliseen ajanhukkaan. Joitakin keskusteluita olen käynyt ja ainoa mitä niistä jäi käteen oli ne kaikki eri tulkinnat ja vakuuttelut, miten jokainen itse oli kuitenkin oikeassa, tai vastaavasti ei tiennytkään mistään mitään varmaksi..kuitenkaan..loppujen lopuksi..Kun on niin pieni ja vajaa uskovainen.
“Minä lähinnä olen agnostikko. Luullakseni.”
Minä taas olen ja pysyn uskonnottomana niin kauan, kunnes joku sen yhden vakuuttavan todisteen minulle esittää.
on November 10th, 2008 at 4:52 pm
Me vapaa-ajattelijat paheksumme kun kirkko sekaantuu kouluihin. Auvinen toteutti luonnonvalintaa heikot sortukoot, samoin käy kirkolle. Hihhulit loppuvat pian ja samoin taikausko.
on November 17th, 2008 at 6:27 pm
“Se ei ole uskomista, ettei jumalia ole, vaan -jumaluskon puuttumista-. Minulle muiden muassa jumalien olemassaolemattomuus on Fakta niin kauan, kuin toisin todistetaan. Ja todistusvastuu on uskovaisilla, ei jumaluskottomilla.”
On pelkkää saivartelua erotella “usko, että Jumalaa ei ole” ja “Jumaluskon puuttuminen”. Ateisti ei voi todistaa Jumalan olemattomuutta yhtään sen enempää kuin uskova Jumalan olemassaoloa. Kysymys on molemmilla uskosta, toisella jonkun puuttumiseen ja toisella jonkun olemassaoloon.
Usko siihen, että elottomasta aineesta syntyy itsestään ja sattumalta järjestäytynyttä ja monimuotoista elämää on uskovalle yhtä järjetön kuin uskonnottomalle kaiken takana oleva Jumala, elämän suunnittelija ja luoja.
Minä ajattelen rationaalisesti. Jumalan olemassaolo on mielestäni järkevämpi selitys kuin elämän itsestäänsyntyminen ja itsestäänjärjestäytyminen. Ei meidän kotonakaan tavarat mene itsestään ja siististi omille paikoilleen, mutta kaaos kyllä lisääntyy ihan ilman apua.:P
Sitä paitsi, monille ihmisille Jumala on hyvin todellinen. Minulle myös. Olenkin 100% vakuuttunut, että Jumala olemassa. Todisteleminen ei kuitenkaan kannattaisi, koska sellaisia todisteita ei ole, että uskonnoton ne uskoisi.
Säälittää vain niiden puolesta, jotka todella ajattelevat, että elämässä ei ole mitään järkeä, merkitystä eikä tarkoitusta, että kaikki olemassaolo on vain sattumaa. Onneksi minun ei tarvitse perustaa elämääni näin lohduttomaan ajatukseen.
on November 18th, 2008 at 9:01 pm
Hyvä Elina,
“On pelkkää saivartelua erotella “usko, että Jumalaa ei ole” ja “Jumaluskon puuttuminen”.”
Ei ole. Näillä kahdella on suuri ero. Jumalusko on verrattavissa suoraan taikauskoisuuteen. Uskotko sinä, että kristallikivi voi parantaa syövän vai puuttuuko sinulta usko kristallikivien voimia kohtaan?
” Ateisti ei voi todistaa Jumalan olemattomuutta yhtään sen enempää kuin uskova Jumalan olemassaoloa.”
Niin. Olemassaolematonta ei voi todistaa olemassaolemattomaksi. Jumaluskova tekee ppositiivisen väitteen sanoessaan jumalansa olevan olemassa; hänellä on siis todistusvastuu.
Ja koska uskova väittää jumalansa olevan olemassa, niin luulisi niitä uskottavia keinoja näyttää se toteenkin olemassa.
Viimeinen lauseesi paljastaa lähinnä vain sen, että pakoilet todistusvastuuta niin kuin kaikki uskovaiset tekevät.
Otetaan esimerkki:
Uskovainen tulee ja sanoo uskonnottomalle, että jumala on 100% varmasti olemassa. Kun uskonnoton perää todisteita, sanoo uskova ensin “kaikki ymärillämme” (ei riitä), “ihmeparantumiset” (ei riitä) ja loppujen lopuksi päätyy aina samaan; jumala todistaa NIIN HALUTESSAAN itsensä uskonnottomalleKIN. Plaah.
“Usko siihen, että elottomasta aineesta syntyy itsestään ja sattumalta järjestäytynyttä ja monimuotoista elämää on…..”
Elämä tälle planeetalle ja mahdollisesti muillekin planeetoille on saanut ja saa alkujaan avaruudesta käsin. Yhteen törmäilevät meteoriitit sun muu mukava avaruusromu sulautuvat ja tuloksena on miljoonien vuosien kuluessa uusi planeetta, jolle joko syntyy elollista tai ei. Mikään ei viittaa siihen, että tuon tapahtuman pitäisi olla suunniteltua tai että törmäilevässä romussa oelvasta materiasta sekoittuisi Tarkoituksella elämää kehittävä alkuliemi.
“Minä ajattelen rationaalisesti. Jumalan olemassaolo on mielestäni järkevämpi selitys kuin….”
Ihminen, joka kuvittelee olevan olemassa hahmon, joka näkee ja kuulee hänet 24/7, joka vaikuttaa hänen elämäänsä kaikessa ja on kaiken päälle vieläpä näkymätön…sellainen ihminen on vähintäänkin lievästi psykoottinen. Hypnoosi lienee järkevin selitys yleisesti ottaen uskonnollisuudelle (opittu tapa), kiihkouskonnollisuuden luen taas vakavammaksi mielenhäiriöksi kuitenkin (itsemurhapommittajat yms). Näin ajattelevat myös -outoa kyllä- monet uskovaiset itsekin.
“Olenkin 100% vakuuttunut, että Jumala olemassa. Todisteleminen ei kuitenkaan kannattaisi, koska sellaisia todisteita ei ole, että uskonnoton ne uskoisi.”
Voi, niitä uskottavia todisteita voisi olla vaikka kuinka paljon. Pakoilet vastuuta tai….
Suurin mysteeri tässä on kuitenkin se, että kaikkivaltias jumalanne (tai mikä tahansa muu tuhansista maailman uskontojen jumalhahmoista) ei jostain syystä vain halua tehdä olemassaoloaan Itse selväksi, vaan laittaa asialle tuhansien uskontojen eri edustajat mielipiteineen, lahkoineen, näkemyksineen, tulkintoineen… (ja sotineen).
“Säälittää vain niiden puolesta, jotka todella ajattelevat, että elämässä ei ole mitään järkeä, merkitystä eikä tarkoitusta, että kaikki olemassaolo on vain sattumaa.”
SInulla on aika ahdas käsitys uskonnottomasta ihmisestä elämineen. Minä en ainakaan kuulu tuollaisten “säälittävien” joukkoon vaan koen, että elämälläni on taatusti tarkoitus. Se vain ei ole jumalien metsästys, eikä niiden miellyttäminen.
” Onneksi minun ei tarvitse perustaa elämääni näin lohduttomaan ajatukseen.”
Se ajatus on kaikkea muuta kuin lohduton, kunhan vain uskaltautuu ottamaan aiheesta selkoa ja alkaa miettimään asiaa itse.
Kaikki on omasta tiedonhalusta ja halusta kehittää itseään kiinni.
Onnea matkaan.
on November 18th, 2008 at 11:39 pm
Elina, Elina , Elina!
Miksi annoit aiheen äiti-uskonnottomalle purkaa uskontotraumaansa piispa Heikan blogissa??
Äitihän on tehnyt uskonnottomuudestaan suorastaan totuuden miekan ja myös hyvyyden kilven.
Eihän sellaista ritaritarta vastaan voi edes taistella. Sellainen henkilö on yhtä valkea ja hyvä kuin G.W. Bush vasten kaikkea uskonnon eli terrorismin pahaa vastaan.
Vain pimeässä näkyvät tähdet; ja hector sanoi paremmin:”Onko paha saanut palkkansa,
Kun hyvä myynyt on jo sille omat kasvonsa
Tai peilikuvansa?”
Ei vaan lainataan Harmalta koko hieno biisi:
“Onko rakkautta ilmassa?
Onko tänään turvallista ulkona?
Vai onko vuorotteluvapaalla
Samaan aikaan sekä Allah että Jumala?
Mä en avaa ulko-ovea;
Siellä väijyy tulevaisuutemme historia,
Enkä maton alle kurkista;
Sinne lakaistu on viattomuus maailmasta -
Mut voinhan rukoilla!
kertosäe:
Niin kuunnellaan vaan taivasta, se vaikkei vastaakaan -
On nukahtanut Jumala, tai jatkaa luomistaan
Kai avaruuden tuolla puolen jossain, missä lie -
Saan vastauksen, kunhan kuolen, mutta on tää
Pitkän pitkä tie…
Onko kaikki hyvin, USA?
Onko siellä ollut sopivasti sotaisaa?
Vai onko rakkautta ilmassa?
Sehän keksitty on siellä Hollywoodissa.
Onko paha saanut palkkansa,
Kun hyvä myynyt on jo sille omat kasvonsa
Tai peilikuvansa?
kertosäe
Kuunnellaan vaan taivasta, se vaikkei vastaakaan -
On nukahtanut Jumala, tai jatkaa luomistaan
Kai avaruuden tuolla puolen jossain, missä lie -
Saan vastauksen, kunhan kuolen, mutta on tää
Pitkän pitkä tie…
Kertakäyttöelämässä
Päivä päivää kierrättää -
Yöltä aikaa kerjään tässä;
Tuuleen vastaukset jää…
kertosäe
Missä piileskelet, Jumala?
Ootko sisälläni, vai ulkopuolella,
Vai kaiken takana?”
Hectorkin on agnostikko! Hyvä!
on November 19th, 2008 at 12:14 am
Jännää, että Hoikkalan artikkeli sai aikaan kuitenkin hyvän keskusteluohjelman aiheen Yle-kakkoseen; joka nähtiin juuri äsken.
Parhaat ja maalaisjärkeen vetoavat mielipiteet esittivät kai Hantta Krause ja ohjelmaan loppuvaiheessa tullut psykoanalyytikko, joka ammatikseen työskentelee sopeutumattomien nuorten parissa.
Mies kertoi asiansa hyvin ja rehellisesti. Rakkaus ja rajat ovat tärkeimmät. Ja jos sanat eivät riitä rajojen asetteluun, silloin pitää rajat osoittaa fyysisesti pitelemällä ja vitsalla.
Viimeksi mainittua sanaa mies ei maininnut, koska punaviher hysteerikot ovat sotkeneet väkivallan ja ruumillisen kasvatuksen=rajojen asettamisen.
Annettakoon heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät. Mutta heidän hedelmiensä jälki tunnetaan,
ja se myös pelottaa….
on November 19th, 2008 at 10:37 am
Antti, olet hauska mies.
Käyttäisit väkivaltaa rajojen asetteluun, mutta nähtävästi et kuitenkaan ymmärrä mitä tapahtuu, kun se väkivallalla rajoihin asetettu nuori asettaa omat rajansa tulevaisuudessa väkivalloin. Riemukasta. Hyi.
on November 19th, 2008 at 10:04 pm
Uskonnoton äiti. Olet ihan symppis ja näen sinut ja kyläsi.
Mutta lukemisen ymmrtämisestä et saa kiitettävää. Siksi toistan vielä:
“Mies kertoi asiansa hyvin ja rehellisesti. Rakkaus ja rajat ovat tärkeimmät. Ja jos sanat eivät riitä rajojen asetteluun, silloin pitää rajat osoittaa fyysisesti pitelemällä ja vitsalla.
Viimeksi mainittua sanaa mies ei maininnut, koska punaviherhysteerikot ovat sotkeneet väkivallan ja ruumillisen kasvatuksen=rajojen asettamisen!!”
on November 20th, 2008 at 1:07 pm
Selitä minulle Antti, mitä eroa on ruumiillisella kasvatuksella=rajojen asettamisella ja väkivallalla sinun mielestäsi? (Entä mitä “se mies” sanoillan tarkoitti?)
Molemmat ovat fyysisiä kiinnikäymisiä ja näin siis vähintäänkin lieviä pahoinpitelyjä.
Ja lievästäkin jää jälki. Ainakin henkiselle puolelle pelko.
Jos taas tarkoitat esim. hysteerisen rimpuilevan lapsen sylissä pitämistä niin se ei käsittääkseni ole väkivaltaa siksi, että vanhempi joka ymmärtää niin tehdä tilanteen vaatiessa ei tee sitä lasta satuttaakseen, vaan rauhoittaakseen ja antaakseen lapselle tunteen, että hänestä välitetään.
Lastaan läimäisevä, tukistava, potkaiseva, tönäisevä, seinälle nostava, vitsalla pieksevä jne tekee rangaistuksen satuttamisen halusta siksi, että nuo keinot painottavat sanojen tarkoituksia tai korvaavat ne kokonaan.
Mitä sinä Antti tarkoitat? Suomenna symppikselle lukutaidottomalle pikkukylän asukille, kiitos.
on November 20th, 2008 at 10:29 pm
“Lastaan läimäisevä, tukistava, potkaiseva, tönäisevä, seinälle nostava, vitsalla pieksevä jne tekee rangaistuksen satuttamisen halusta siksi, että nuo keinot painottavat sanojen tarkoituksia tai korvaavat ne kokonaan.”
Potkaiseva?? Seinälle nostava??? Tekee rangaistuksen satuttamisen halusta????
Tuota.
Ehkä on parempi etten kommentoi enempää. Ajatusmaailmamme näyttävät olevan samansuuntaisia. Mutta matemaattisesti ottaen suoria, eivätkä ne siis kohtaa……
on November 21st, 2008 at 9:06 pm
Antti noh, mikä tuli? En pyytänyt kommenttia, vaan selitystä.
on November 21st, 2008 at 11:55 pm
Lukihäiriö edelleen??
Olen vain tavallinen opettaja, enkä erkkaope joten jäävään itseni tästä ja odottelen piispan jatkomietteitä….
on August 11th, 2010 at 11:11 am
Huh, paljon sanoja, kaikkea ei yksinkertaisesti edes tajua, kun pitää lähteä niin tieteelliseen selitykseen, vaikka selkokielellä saisi sanottua yhtä viisaasti, mitä sanottavaa on. Joku valitti sitä, että piispa ei vastaile, ei kirjoittele säännöllisesti blogiaan ainakin kerran kuukaudessa. Onhan tässä nyt muidenkin annettu sanoa ajatuksiaan julki ja sehän on yksi blogikirjoitusten tarkoitus.Kun luin kommentteja, olin ikäänkuin liikkuvani taas ateistipalstalla, niin samantyylistä tekstiä täällä näkee.
Olemme perimmäisten kysymysten äärellä, siksi keskustelu on vaikeaa. Nämä asiat jäävät aina avonaisiksi, henkilökohtaisiksi, jotenkin kilpailuhenkisiksi ja niin on aina ollut. Joskus on hyvä vaijeta, jäädä kuuntelemaan, ehkä siten löytyy reittejä, joissa oltaisiin valmiita ottamaan vastaan ja omaksumaan se rauha sydämiimme, joka meille kaikille on tarjolla.
Vaan, ennen rauhaa on taistelua. Paha on koko ajan läsnä, se irvistää, viekoittelee, väittelee tyhjiä, uhkaa Jumalalla ja todistelee jumalille. Moni joutuu kantamaan “raskaita taakkoja” koko elämänsä ajan, kun “hurskaat ihmiset” niitä sälyttävät selkäämme, mutta eivät tule ja auta! Tässä kohdassa ateisti ja kristitty on niin samalla viivalla, kuin vain voi olla. Siitä me itsemme löydämme joka päivä.
Vastuu on yhteinen. Tänään, kun meitä kehoitetaan soittamaan isovanhemmillemme, tehkäämme se, jos se enää on mahdollista. Kuunnelkaamme heidän viisauksiaan, lempeyttään ja antakaamme kunniaa vanhuudelle.